Pieni infopaketti Baijerin matkalaisille
Tämä postaus on pieni infopaketti, niille jotka kenties miettivät samantyylistä reissua Baijeriin/Itävaltaan joskus tekevänsä sekä samalla muistilappu itselleni seuraavaan kertaan.
Münchenin lentokenttä. Lennot Müncheniin ovat yleensä selkeästi halvempia kuin vaikka Itävaltaan. Myös autonvuokraus Saksassa on halpaa. Kenttä on loistavalla paikalla ja sieltä on helppo lähteä loikkimaan Baijeri-Itävalta-Italia-Sveitsi akselilla.
Autoilu. Auton vuokraus viikoksi maksoi 120e (+ vakuutukset), käytimme tällä kertaa Global Rental Carsia. Hinta sisälsi siis sivujen palveluntarjoajan vakuutuksen, mutta ei vuokrafirman omaa vakuutusta. Vuokraamo ottaa 1.000e varauksen luottokortilta ja jos autolle tapahtuu jotain (eikä firman omaa vakuutusta ole), niin varausta ei palauteta. Korvauksia voi silloin kuitenkin yrittää hakea palveluntarjoajalta. Liian arvokkailla vuokra-autoilla ei saa poistua maasta, joten ei kannata liikaa pröystäillä auton valinnassa. Saatiin kuitenkin paikanpäällä odotuksiamme parempi citymaasturi käyttöön. Rajanylityksestä Itävallan puolelle maksetaan vuokraamolle 20 euron matkustuslupa, lisäksi Itävallan viranomaiset vaativat, että autoista löytyy oranssi huomioliivi jokaiselle matkustajalle. Liivit maksoivat 4e/kpl, yksi sisältyi valmiiksi autoon. Näin alkukeväällä kannattaa varmistaa, että alla on talvirenkaat sillä kuten reissulla saimme kokea, takatalvi voi yllättää vaikka kevät olisi näennäisesti ollut jo pitkälläkin. Autot sai kätevästi suoraan lentokentän parkkihallista, usein kun on joutunut menemään kimppakyydeillä syrjempään auton hakuun.
Tiemaksut. Itävallassa ja Saksassa ei ole periaatteessa käytössä tiemaksuja. Sen sijaan Itävallan rajaa ylittäessä tulee lähimmältä huoltoasemalta hommata etulasiin kiinnitettävä tarra "bombersticker", joka reilun viikon ajalle maksoi muistaakseni 8e. Sama systeemi on tulossa käyttöön myös Saksassa tämän vuoden aikana, mutta toistaiseksi Saksan moottoriteillä huristelee vielä ilmaiseksi. Joidenkin pisimpien tunneleiden jälkeen Itävallassa saatettiin lisäksi periä vielä erillistä maksua, joten kolikoita on hyvä varata autoon mukaan. Italiassa puolestaan ei moottoriteitä tosiaan ajella ilmaiseksi, sinne täytyy varata jo hieman suurempi kolikkokokoelma tietulleja varten.
Majoitus. Gästhaus-kulttuuri on Baijerissa ja Itävallassa voimissaan, se on lämminhenkinen ja hotellia edullisempi vaihtoehto majoittua. Sitäpaitsi useissa majataloissa voi olla hotelllia viihtyisämmät huoneet/huoneistot ja huolenpito vieraista on niissä ihan omaa luokkaansa. Meille jäi loistavat kokemukset molemmista majapaikoistamme.
Nähtävyydet. Luonnossa tietysti riittää hurjasti nähtävää jo sinäänsä ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kuitenkin esimerkiksi vuorten päälle näköalapaikoille pääseminen köysiratahissillä tai junalla on aikamoista rahastusta, hintaa kyydille on usein jopa 30-50e/hlö. Jos tästä huvista haluaa maksaa, on syytä varmistaa, että ilma on aurinkoinen ja kirkas. Sateisella tai pilvisellä säällä ei korkeuksista näe kuin usvaa ja olet maksanut tyhjästä. Vaihtelevan sään vuoksi me ei ainakaan tällä kertaa näitä kyytejä harrastettu. Samoin seikkailut maanalaisissa suolakaivoksissa olivat kirjaimellisesti aika suolaisia, esim. Hallstattin suolakaivoskierros 30e/hlö. Toki se sisältää kaikkea jännää kuten hurjan liukumäenlaskun maan syvyyksiin ja junakärryillä ajelua suolaluolissa. Saksan puolella Königseessä tämä huvi oli melkein puolet halvempaa, tosin kaivoskin pienempi.
Useimpia linnoja ei välttämättä pääse tutkimaan sisältä kuin opastetulla kierroksella, niillä hintaa on n.15e/hlö. Meille riitti usein linnan ihastelu ihan vain ulkoa päin, ainoastaan Mooshamin kummituslinnasta olisin ollut valmis maksamaan.
Puolestaan Hohenwerfenin linnasta täytyi pulittaa n.15e hissilippumaksu, jolla linnaan pääsi. Samalla rahalla pääsi kuitenkin itsenäisesti tutkimaan linna-aluetta ja museoituja huoneita sekä katsomaan vaikka historiikkielokuvaa tai kotkien lennätystä. Opastettukierros olisi maksanut lisää. Highline179 eli Euroopan pisin riippusilta kustansi 8e/hlö vaikka sinne täytyi itse patikoida, linnanraunioiden näköalapaikoilla käyminen samalla olisi kustantanut vielä muutaman euron enemmän.
Joistain nähtävyyksistä puolestaan otetaan ihan vain nimellisiä ylläpitomaksuja, esim. Luutaloon pääsy Hallstattissa kustantaa 1,50e sisältäen omalla kielellään (kyllä, löytyi myös suomeksi) infolappusen historiasta ja kallomaalauksien merkityksistä. Partnackhlammin rotkosta peritään sen aukioloaikoina 4e/hlö pääsymaksua, mutta rotkoon pääsee myös aukioloaikojen ulkopuolella milloin vain. Kun itse menimme rotkoon, sen olisi aikataulun mukaan pitänyt olla vielä auki mutta lippuluukut oli jo suljettu, eli sisään vaan!
Oltiin etukäteen tutkittu aluetta paljon ja mietitty paikkoja, joita halutaan nähdä. Silti randomiin kiertelyynkin kannattaa varata hyvin aikaa, sillä törmäsimme matkalla useisiin hienoihin kohteisiin (juurikin esim. Hallstatt, Hohenwerfenin linna tai Highline179), joista emme olleet aikaisemmin kuulletkaan.
Ruokailu. Ruoka oli todella hyvää oikeastaan kaikissa paikoissa, joihin eksyimme. Vegevaihtoehtoja löytyi myös hyvin. Perinteisesti Itävallassa kuuluu tietysti syödä Wienerscnitzeleitä (eli Wienerinleikettä, perus huoltoasemasafkaa Suomessa siis) ja bratwursteja, jälkkäriksi sacherkakkua. No joo, nuo jäi kyllä kaikki itseltä väliin. Hintataso on hitusen edullisempaa kuin Suomessa, illallisten pääruoat maksoivat 10-20e, lounaat sai alle 10e. Viini ja olut oli sentään halpaa, 25 cl viinilasilliset reilu 4e, vaikka kalleimmasta Riesling-lasillisesta pulitin 11e eräässä hienostohotellissa (näkymät oli kyllä sen arvoiset). Tippiä kuuluu jättää n. 10% ja se tulisi kuulemma mielellään jättää suoraan tarjoilijan käteen pöydän sijasta.
Milloin. Tykkäämme offseason-matkailusta, koska pidämme rauhasta. Monista hienoistakin paikoista ja nähtävyyksistä lähtee mielestämme hohto turistimassojen takia. Huhtikuu oli ihan hyvä hetki matkustaa tänne, vaikka meille sattuikin normaalia vaihtelevammat säät. Ongelmana on oikeastaan ainoastaan se, että osa nähtävyyksistä (esim. Eisriesenwelt eli maailman suurin jääluola tai vaikka Hitlerin Kotkanpesä) aukeavat vasta toukokuussa. Majatalon emäntämme mukaan paras aika matkustaa sinne ulkoilun puolesta on touko -tai syyskuu. Silloin ilmat ovat parhaimmillaan, mutta ei ole liian kuuma ja kaikki on auki/toiminnassa. Lämpimintä ja mukavinta olisi kesäkuussa. Heinäkuussa on ihan liikaa turisteja ja elokuussa puolestaan saattaa sataa vaikka joka päivä.
Reissustamme voit lukea päivä päivältä:
Day 7: Bolzano, Italia
Day 5: Dachaun keskitysleiri-München-Garmisch-Partenkirchen
Day 4: Hohenwerfenin linna-Innsbruck
Day 3: Mooshamin linna-St. Wofgang vuoren valloitus
Day 2: Hallstatt-Salzburg
Day 1: Münchenin lentokenttä-Königssee-St.Wolfgang
Münchenin lentokenttä. Lennot Müncheniin ovat yleensä selkeästi halvempia kuin vaikka Itävaltaan. Myös autonvuokraus Saksassa on halpaa. Kenttä on loistavalla paikalla ja sieltä on helppo lähteä loikkimaan Baijeri-Itävalta-Italia-Sveitsi akselilla.
 |
| Reissuun lähdössä. |
Autoilu. Auton vuokraus viikoksi maksoi 120e (+ vakuutukset), käytimme tällä kertaa Global Rental Carsia. Hinta sisälsi siis sivujen palveluntarjoajan vakuutuksen, mutta ei vuokrafirman omaa vakuutusta. Vuokraamo ottaa 1.000e varauksen luottokortilta ja jos autolle tapahtuu jotain (eikä firman omaa vakuutusta ole), niin varausta ei palauteta. Korvauksia voi silloin kuitenkin yrittää hakea palveluntarjoajalta. Liian arvokkailla vuokra-autoilla ei saa poistua maasta, joten ei kannata liikaa pröystäillä auton valinnassa. Saatiin kuitenkin paikanpäällä odotuksiamme parempi citymaasturi käyttöön. Rajanylityksestä Itävallan puolelle maksetaan vuokraamolle 20 euron matkustuslupa, lisäksi Itävallan viranomaiset vaativat, että autoista löytyy oranssi huomioliivi jokaiselle matkustajalle. Liivit maksoivat 4e/kpl, yksi sisältyi valmiiksi autoon. Näin alkukeväällä kannattaa varmistaa, että alla on talvirenkaat sillä kuten reissulla saimme kokea, takatalvi voi yllättää vaikka kevät olisi näennäisesti ollut jo pitkälläkin. Autot sai kätevästi suoraan lentokentän parkkihallista, usein kun on joutunut menemään kimppakyydeillä syrjempään auton hakuun.
Tiemaksut. Itävallassa ja Saksassa ei ole periaatteessa käytössä tiemaksuja. Sen sijaan Itävallan rajaa ylittäessä tulee lähimmältä huoltoasemalta hommata etulasiin kiinnitettävä tarra "bombersticker", joka reilun viikon ajalle maksoi muistaakseni 8e. Sama systeemi on tulossa käyttöön myös Saksassa tämän vuoden aikana, mutta toistaiseksi Saksan moottoriteillä huristelee vielä ilmaiseksi. Joidenkin pisimpien tunneleiden jälkeen Itävallassa saatettiin lisäksi periä vielä erillistä maksua, joten kolikoita on hyvä varata autoon mukaan. Italiassa puolestaan ei moottoriteitä tosiaan ajella ilmaiseksi, sinne täytyy varata jo hieman suurempi kolikkokokoelma tietulleja varten.
Majoitus. Gästhaus-kulttuuri on Baijerissa ja Itävallassa voimissaan, se on lämminhenkinen ja hotellia edullisempi vaihtoehto majoittua. Sitäpaitsi useissa majataloissa voi olla hotelllia viihtyisämmät huoneet/huoneistot ja huolenpito vieraista on niissä ihan omaa luokkaansa. Meille jäi loistavat kokemukset molemmista majapaikoistamme.
Nähtävyydet. Luonnossa tietysti riittää hurjasti nähtävää jo sinäänsä ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kuitenkin esimerkiksi vuorten päälle näköalapaikoille pääseminen köysiratahissillä tai junalla on aikamoista rahastusta, hintaa kyydille on usein jopa 30-50e/hlö. Jos tästä huvista haluaa maksaa, on syytä varmistaa, että ilma on aurinkoinen ja kirkas. Sateisella tai pilvisellä säällä ei korkeuksista näe kuin usvaa ja olet maksanut tyhjästä. Vaihtelevan sään vuoksi me ei ainakaan tällä kertaa näitä kyytejä harrastettu. Samoin seikkailut maanalaisissa suolakaivoksissa olivat kirjaimellisesti aika suolaisia, esim. Hallstattin suolakaivoskierros 30e/hlö. Toki se sisältää kaikkea jännää kuten hurjan liukumäenlaskun maan syvyyksiin ja junakärryillä ajelua suolaluolissa. Saksan puolella Königseessä tämä huvi oli melkein puolet halvempaa, tosin kaivoskin pienempi.
Useimpia linnoja ei välttämättä pääse tutkimaan sisältä kuin opastetulla kierroksella, niillä hintaa on n.15e/hlö. Meille riitti usein linnan ihastelu ihan vain ulkoa päin, ainoastaan Mooshamin kummituslinnasta olisin ollut valmis maksamaan.
Puolestaan Hohenwerfenin linnasta täytyi pulittaa n.15e hissilippumaksu, jolla linnaan pääsi. Samalla rahalla pääsi kuitenkin itsenäisesti tutkimaan linna-aluetta ja museoituja huoneita sekä katsomaan vaikka historiikkielokuvaa tai kotkien lennätystä. Opastettukierros olisi maksanut lisää. Highline179 eli Euroopan pisin riippusilta kustansi 8e/hlö vaikka sinne täytyi itse patikoida, linnanraunioiden näköalapaikoilla käyminen samalla olisi kustantanut vielä muutaman euron enemmän.
Joistain nähtävyyksistä puolestaan otetaan ihan vain nimellisiä ylläpitomaksuja, esim. Luutaloon pääsy Hallstattissa kustantaa 1,50e sisältäen omalla kielellään (kyllä, löytyi myös suomeksi) infolappusen historiasta ja kallomaalauksien merkityksistä. Partnackhlammin rotkosta peritään sen aukioloaikoina 4e/hlö pääsymaksua, mutta rotkoon pääsee myös aukioloaikojen ulkopuolella milloin vain. Kun itse menimme rotkoon, sen olisi aikataulun mukaan pitänyt olla vielä auki mutta lippuluukut oli jo suljettu, eli sisään vaan!
Oltiin etukäteen tutkittu aluetta paljon ja mietitty paikkoja, joita halutaan nähdä. Silti randomiin kiertelyynkin kannattaa varata hyvin aikaa, sillä törmäsimme matkalla useisiin hienoihin kohteisiin (juurikin esim. Hallstatt, Hohenwerfenin linna tai Highline179), joista emme olleet aikaisemmin kuulletkaan.
Ruokailu. Ruoka oli todella hyvää oikeastaan kaikissa paikoissa, joihin eksyimme. Vegevaihtoehtoja löytyi myös hyvin. Perinteisesti Itävallassa kuuluu tietysti syödä Wienerscnitzeleitä (eli Wienerinleikettä, perus huoltoasemasafkaa Suomessa siis) ja bratwursteja, jälkkäriksi sacherkakkua. No joo, nuo jäi kyllä kaikki itseltä väliin. Hintataso on hitusen edullisempaa kuin Suomessa, illallisten pääruoat maksoivat 10-20e, lounaat sai alle 10e. Viini ja olut oli sentään halpaa, 25 cl viinilasilliset reilu 4e, vaikka kalleimmasta Riesling-lasillisesta pulitin 11e eräässä hienostohotellissa (näkymät oli kyllä sen arvoiset). Tippiä kuuluu jättää n. 10% ja se tulisi kuulemma mielellään jättää suoraan tarjoilijan käteen pöydän sijasta.
Milloin. Tykkäämme offseason-matkailusta, koska pidämme rauhasta. Monista hienoistakin paikoista ja nähtävyyksistä lähtee mielestämme hohto turistimassojen takia. Huhtikuu oli ihan hyvä hetki matkustaa tänne, vaikka meille sattuikin normaalia vaihtelevammat säät. Ongelmana on oikeastaan ainoastaan se, että osa nähtävyyksistä (esim. Eisriesenwelt eli maailman suurin jääluola tai vaikka Hitlerin Kotkanpesä) aukeavat vasta toukokuussa. Majatalon emäntämme mukaan paras aika matkustaa sinne ulkoilun puolesta on touko -tai syyskuu. Silloin ilmat ovat parhaimmillaan, mutta ei ole liian kuuma ja kaikki on auki/toiminnassa. Lämpimintä ja mukavinta olisi kesäkuussa. Heinäkuussa on ihan liikaa turisteja ja elokuussa puolestaan saattaa sataa vaikka joka päivä.
Reissustamme voit lukea päivä päivältä:
Day 7: Bolzano, Italia
Day 5: Dachaun keskitysleiri-München-Garmisch-Partenkirchen
Day 4: Hohenwerfenin linna-Innsbruck
Day 3: Mooshamin linna-St. Wofgang vuoren valloitus
Day 2: Hallstatt-Salzburg
Day 1: Münchenin lentokenttä-Königssee-St.Wolfgang
Kommentit
Lähetä kommentti