Saavuimme jo aamusta parin tunnin lennon jälkeen Münchenin lentokentälle. Siellä meitä odotti citymaasturi, jolla lähdettiin huristelemaan kohti Itävaltaa. Ensimmäinen ajatus Saksan Baijerin-alueen maisemien auetessa taisi olla, että täällä täytyy asua vain onnellisia ihmisiä, jotka laulavat ja tanssivat niityillä kaikki päivät. Itse ainakin tekisin niin näissä näkymissä. Vihreiden niittyjen yllä kohoaa lumihuippuisia valtavia vuoria, joita pitkin virtaa vesiputouksia. Melkein silmiin sattuu.
Vesiputoukset ei valitettavasti olleet ainoita virtoja, vaan vettä myös sataa ropisi tasaiseen tahtiin koko päivän. Ensimmäinen etappimme matkan varrella oli Königssee-järvi Saksassa, ihan Itävallan rajan tuntumassa. Järvi tunnetaan Saksan hienoimpana ja sieltä pääsee risteilyille halki 7 km pitkän järven, jonka varrella on kuvausten perusteella uskomattomia maisemia. Sään vuoksi kävimme kuitenkin vain katsastamassa satamapäädyn (nätti turkoosi järvi, joita tosin
Itävallan puoli taitaa olla pullollaan) ja sitten kylässä syömässä tosi hyvässä pienessä pizzapaikassa. Täältä näkyy hyvällä ilmalla myös Hitlerin loma-asunto Kotkanpesä, mutta nyt se oli usvan peitossa korkealla vuoren päällä.
 |
| Sataa sataa ropisee, mutta varusteet kunnossa. |
 |
| Königssee-järvellä. |
Järveltä matka jatkui Itävallan puolelle kohti ensimmäistä majapaikkaamme, St. Wolfgangin idyllistä pikkukaupunkia. Kapeat serpentiinitiet kiemurteli vuorilla yläilmoissa, niin että korvat meni vähän väliä lukkoon ja mahassa muljahteli pelosta, kun katsoi loputtomia pudotuksia rotkoihin vain muutamien senttien päässä tiestä. Perillä majatalossamme Haus Rattenböckissä olimme neljän jälkeen päivällä. Navigaattori ei löytänyt osoitetta, mutta tunnistimme talon ulkonäöltä katukuvasta.. tosin missään talon julkisivussa ei ollut sanallakaan mainittu majatalon nimeä, mietittiin onko kyseessä edes majatalo vai olemmeko kenties tunkeutumassa jonkun kotiin. Uskaltauduttiin lopulta ovelle koputtelemaan ja paikka osoittautui oikeaksi. Ystävällinen Gerlinde avasi oven ja ohjasi meidät huoneeseemme, josta avautuu aivan mieletön maisema järvelle ja vuorille. Vaikka mielettömämpi se tietysti olisi auringonpaisteessa. Tämän jälkeen Gerlinde istutti meidät alas, tarjosi kahvit ja kaivoi esiin kasan karttoja ja kirjoja, joista esitteli meille lähiseudun tähdelliset nähtävyydet, patikkareitit ja ravintolasuositukset. Hän kertoi myös, että keittiöstä saisi hakea milloin vaan virvokkeita ja että hän valmistaisi meille aamiaisen päivittäin ennen kymmentä. Huoneessa odotti hänen leipomansa ehkä lampaan (?) muotoinen munkkimainen kuivakakku sekä suklaamunia. Se oli kaikkineen paljon enemmän mitä odotettiin, mutta tottakai todella ihanaa. Erakkoluonteisina ei kuitenkaan hirveästi haluta Gerlindeä vaivata.
 |
| Maisema meidän parvekkeelta. |
 |
| Tässä kelpaa hörppiä viiniä, aurinko vaan puuttuu. |
 |
| Majatalon emäntä oli leipaissut pienen yllärin huoneeseen. |
Levon jälkeen käveltiin vielä sateessa ja illan hämärtyessä tutkimaan tuohon aikaan pääsiäispyhänä lähes autiota, mutta hurjan idyllistä, kaupunkia. Illallisella käytiin suositellussa ravintolassa ja tarvottiin sitten takaisin kukkuloille majataloon lähes pilkkopimeässä hiljaisuudessa (onneksi Gerlinde antoi avaimien mukana myös taskulampun). Hauska huomio, että täällä ihan oikeasti ihmiset kulkee kansallisasuissa paljon. Miehillä näkee henkselinahkashortseja ja naisilla Dirndl-mekkoja. Sopii toki hyvin yhteen koristeellisen rakennustyylin kanssa, ihan katu-uskottavaa. Luvassa on 10 tunnin yöunet ja ne tulee nyt niiiiiin tarpeeseen, viime yönä jäi unet välistä ja kummasti se lentäminenkin vaan aina vie voimat!
 |
| Ilta päättyi lettuihin. |
Koko reissustamme voit lukea päivä päivältä:
Day 2: Hallstatt-Salzburg
Day 3: Mooshamin linna-St. Wofgang vuoren valloitus
Day 4: Hohenwerfenin linna-Innsbruck
Day 5: Dachaun keskitysleiri-München-Garmisch-Partenkirchen
Day 6: Füssen-Neuschwansteinin linna-Partnachlammin rotko
Day 7: Bolzano, Italia
Kommentit
Lähetä kommentti