Day 3: Mooshamin linna - St. Wolfgang vuoren valloitus

Päivä jolloin mikään ei mennyt kuin Strömsössä, mutta kivaa oli. Tiedossa olisi paljon odottamani vierailu ihka oikeaan kummituslinnaan... vieläpä sellaiseen, joka on rankattu toistuvasti Euroopan pelottavimpien paikkojen kärkeen. Mooshamin linna (Schloss Moosham), tunnetaan myös nimellä Noitien linna, sijaitsee alle parin tunnin ajomatkan päässä Salzburgista ja lienee sanomatta selvää, että tämä oli meille must-vierailukohde.

Linnan historia yltää pitkälle ja on täynnä kammottavia tapahtumia. Sen seinien sisällä on kidutettu ja mestattu julmin menetelmin satoja noituudesta syytettyjä 1600-luvun lopun noitavainoissa, mukaan lukien pieniä lapsia ja erityisen paljon nuoria miehiä. Reilu vuosisata myöhemmin linna puolestaan keräsi mainetta ihmissusien tukikohteena, kun sen ympäriltä alettiin löytää raadeltuna peuroja ja karjaa. Useita linnan asukkaita vangittiin ja mestattiin ihmissusina, jonka jälkeen silvottujen eläinten löytyminen loppuikin. Linnassa on havaittu huomattavaa paranormaalia toimintaa aina näistä päivistä asti ja se on ollut monien tutkimusryhmien lempikohteena, useita todisteita on dokumentoitu filmille ja ääninauhalle. Työntekijät ja vierailijat kertovat kuinka tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkojaan öisin, iholla tuntuu kosketuksia ja hengitystä, kuuluu askelia ja pamauksia, ovet avautuvat ja paiskautuvat itsestään kiinni ja usein on nähty selittämättömiä varjohahmoja tai leijailevaa vaaleaa usvaa. Voimakkaimmat ilmiöt tapahtuvat kidutuskammiossa sekä itse kiduttajana toimineen miehen huoneessa, jonka kerrotaan huokuvan pahaa energiaa.

Matkalla linnalle alkoi lumimyrsky ja pienessä hetkessä vihreät niityt olikin paksun valkoisen hangen alla. Tuntui uskomattomalta miten nopeasti se tapahtui. Kiinalaiset turistit olivat riemuissaan heittelemässä ja kuvaamassa lunta teiden varsilla. Sitten ajoimme tunnelia pitkin vuoren läpi Mooshamiin ja pam, siellä vietettiinkin kaunista ja aurinkoista kevätpäivää. Linna löytyi helposti, mutta mitäh! Se oli kiinni! Olin tarkistanut netistä moneen kertaan, että linna olisi auki ja olimme ajaneet kiireellä, jotta ehtisimme opastetulle kierrokselle (joka on ainoa tapa päästä tutkimaan linnan huoneita). Linnan ovessakin oli lappu, jonka mukaan se olisi normaalisti auki. Mutta ovet olivat ja pysyivät tiukasti kiinni. Turhautuneena soitin vielä ovessa olevaan puhelinnumeroon ja keskustelu meni suurin piirtein näin: "Hi! We are standing here by the doors of the Castle Moosham and wondering is it open? Because internet says it is, but doors are closed?..."  "*saksaa*" "Um, do you speak english?" "*lisää saksaa*Bitte!" ja piip piip, luuri kiinni. Ahaa, kiitos, ei kai auttanut muu kuin luovuttaa.

Kuvien ottamisella eroa ehkä kaksi minuuttia.

Pidätte hulluna tai ette, niin vannon että aistin siellä pahan energian. Pihalla parkkipaikalla kaikki oli hyvin, mutta joka kerta kun astuin ovelle vievälle sillalle minut valtasi kokonaisvaltainen huono olo ja melkein pakokauhu, tuntui että siellä ei tosiaan pitäisi olla. Oli pakko lähteä välillä parkkipaikalle ja aina se tapahtui uudelleen kun lähestyin ovea. Enkä tosiaan ollut ainakaan tietoisesti mitenkään peloissani linnasta, lähinnä vain innostunut. Kun koputin linnan oveen messinkisellä ovenkahvalla, pomppasin ehkä metrin ilmaan kun samalla sekunnilla linnan kellot alkoivat lyömään kumeasti. Eikä kello ollut vielä tasan. Hyi hemmetti, ehkä vaan parempi poistua tyynesti paikalta. Tätä kirjottaessanikin menee kylmiä väristyksiä. Yhtäkkiä Mooshamiinkin levisi lumipyry kirkkaalta taivaalta ja kahden minuutin kuluttua äsken auringossa paistatellutta linnaa ei enää näkynyt juuri ollenkaan.

Lähdettiin ajelemaan takaisin päin, matkalla käytiin suklaakakulla lohduttautumassa. Lumen peittämät niityt olivat taas muuttuneet hetkessä vihreiksi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Perillä St. Wolfgangissa päätimme lähteä vaihtelevaa säätä uhmaten patikoimaan vuorelle. Gerlinde kuskasi meidät reitin alkupäähän, koska reitin lopussa olisi pieni satama, josta pääsisimme takaisin kylän keskustaan laivalla. Sitä kun luulee olevansa ihan hyvässä kunnossa ja sitten meinaa saada sydänkohtauksen jo alkupuolen kiipeämisen jälkeen. Vuori ei ehkä ollut korkea verrattuna moniin muihin, mutta vuori se silti oli ja kapuaminen työn ja tuskan takana. Huipulla aukeni hulppeat näkymät alas kaupunkiin ja järvelle, siellä jo nauratti ja vähän tuuleteltiin survivor-hengessä itsellemme.

Lumipyry oli tullut takaisin kun jatkettiin matkaa laskusuuntaan. Keskellä metsää oli pieni Falkensteinin kirkko ja kappeli, jonka sisällä on suuri kivi luolassa. Sen kiertäminen sekä kirkon kellon soittaminen kolmesti toisi kuulemma hyvää onnea. Kello ei vaan lopettanut millään soimistaan ja se kuulosti aika riipivältä autiossa metsässä. Päivän kokemusten jälkeen mielessä oli lähinnä erään elokuvan saatesanat " ...ja heitä ei nähty enää koskaan, vuotta myöhemmin metsästä löytyi kuvamateriaali." Raapustettiin vielä kappelin vieraskirjaan nimemme ja kasattiin omituinen kivikasa, joita jostain syystä paikka oli täynnä. Kai sekin toisi onnea. Matka jatkui alas satamaan, josta laiva tulisi meitä hakemaan. Paitsi ettei tullut, kuulemma se kulkisi näin aikaisin keväällä vain viikonloppuisin. Se siitä hyvästä onnesta siis, arvasin että tehtiin koko traditio ihan väärin. 😃

Kivi kierretty, hyvää onnea odotellessa!

Omituisia kivikasoja, kasattiin sitten omakin.

Eli uudestaan sama reitti toisinpäin, tällä kertaa vuoren huipulle kapuaminen ei onneksi enää tuntunut ihan niin pahalta, syke oli jo tottunut. Pieni kappeli oli tässä lyhyessä välissä ehtinyt jo peittyä lumeen. Jos en muuten vielä maininnut, niin tuo metsäreitti oli  myös tosi kaunis, upeita näköalapaikkoja ja pieniä vesiputouksia. Selvittiin takaisin majatalolle illaksi, Gerlinde miehineen oli ollut jo huolissaan ja olisivat kuulemma lähteneet 10 minuutin päästä etsimään meitä. Mutta meillä oli tosi hauska metsäreissu ja tulipa kuntoiltua koko viikon edestä. Saa nähdä pystynkö enää huomenna edes kävelemään. Sitten vielä keskustaan ansaitulle pizzalle ja viinille ennen kaatumista sänkyyn.

Reissustamme voit lukea päivä päivältä:
Day 1: Münchenin lentokenttä-Königssee-St. Wolfgang
Day 2: Hallstatt-Salzburg
Day 4: Hohenwerfenin linna-Innsbruck
Day 5: Dachaun keskitysleiri-München-Garmisch-Partenkirchen
Day 6: Füssen-Neuschwansteinin linna-Partnachlammin rotko
Day 7: Bolzano, Italia

Kuvien välillä taas vain ehkä 10 minuuttia ennen ja jälkeen.

Kunnon survivorille kelpaa vain aito lähdevesi.

Siellä se kotikylä St. Wolfgang viimein häämöttää!