Day 6: Füssen - Neuschwansteinin linna

huhtikuuta 21, 2017

Day 6: Füssen - Neuschwansteinin linna - Partnackhlammin rotko

No vihdoin, AURINKOA! Ihana lämmin ja kirkas kevätpäivä, jota lähdettiin nauttimaan satumaisten linnojen Füsseniin. Alkuun kierreltiin historiallista pikkukaupunkia ja Füssenin linnoitusta sekä paistateltiin päivää kahvilan terassilla proseccon ja mansikoiden kera. Auringossa oli suorastaan kuuma ja takit oli pakko riisua, tällaista lämpöä oli kaivattukin.

Kun vihdoin raaskimme jättää kaupungin suuntasimme linnoille, joista Füssen on maailman kuulu. Ja yllätysyllätys, Prinsessa Ruususen linna sijaitseekin tosiaan satumaailman sijasta Saksassa. Neuschwansteinin linna on nimetty maailman kauneimmaksi linnaksi ja toiminut siis myös mallina Disneyn Ruususen linnalle. Se on Saksan suosituimpia nähtävyyksiä, mutta sisältä palatsi on ikuisesti keskeneräinen, sillä sen rakennuttanut kuningas (hulluksi tullut Ludvig II) kuoli oudosti ennen linnan valmistumista. Melkein vieressä kohoaa myös kuninkaan lapsuuden koti, Schloss Hohenschwangau. Aika satumaista tyyliä kieltämättä sekin, mutta kyllä poika pisti isäänsä paremmaksi tässä asiassa.

Tämä oli siis kuninkaan isän linna Schloss Hohenschwangau.

Autot jätettiin suurelle parkkipaikalle, josta näkyivät kaukaa molemmat linnat. Paikalla oli valtavat turistimassat myös näin offseason-aikaankin. Suurin osa suuntasi (onneksi) maksullisille opaskierroksille linnan sisälle, mutta itse halusin lähinnä nähdä Marian sillan, jolta olisi huikea näkymä Neuschwansteinin linnalle. Linnalle kavuttiin metsäistä hiekkatietä pitkin vajaan puolen tunnin matka tai sinne saattoi myös halutessaan mennä hevoskyydeillä (aika hevosten rääkkäykseltä se suoraan sanottuna näytti). Tien alkupuolelta haarautui metsään pieni täysin lumen peittämä polku, jolle ei monikaan ollut eksynyt. Huomasin kyltissä lukevan Marienbrücke ja tajusin tämän johtavan tuolle nimenomaiselle sillalle. Kyltti kertoi myös, että edessä olisi 40 minuutin nousu lumista mäkeä pitkin.. tähän en ollut ollenkaan varautunut, mutta sain lopulta suostuteltua miehenkin kapuamaan kanssani. Viimein perillä sillan edessä oli varoitusportti, joka kertoi sillan olevan suljettu lumivyöryjen mahdollisuuden takia. Hah, no sen olisi tietysti voinut ilmoittaa ennen kuin sinne on kiivetty pitkä matka. Varoituksista välittämättä ohitettiin portti, niinkuin tekivät lähes kaikki muutkin.. ja sitten, WAUUUU! Tultiin kapealle sillalle, joka oli niin korkella rotkon päällä, että rohkeampiakin heikottaisi. Mutta näkymä linnalle oli aivan pökerryttävän upea, tuntui kuin oltaisi satukirjan sivuilla. Ei siinä ehtinyt miettimään korkeanpaikankammoaan, kun oli vaikea uskoa, että tällaisia näkymiä on edes olemassa, hypättiinkö toiseen ulottuvuuteen? Kyllä kannatti luistella tennareissa talvimaailman halki.

Häikäistyneenä liihottelin takaisin alas ja siellä tein myös reissun ainoan ostokseni, kun löysin täydellisen matkamuiston. Niinkuin jotkut keräävät matkamuistoiksi reissuilta snapsilaseja tai jääkaappimagneetteja, itse kerään kauniita joulukuusen koristeita. Ei niitä tietenkään aina löydy ympäri vuoden ja tietysti lähinnä vain kaupunkilomilta, mutta nyt löysin ehkäpä kokoelmani kauneimman suuren lasipallon, johon oli maalattu tuo satulinna. Lounaaksi otettiin vegeschnitzelit (ja mies tietysti bratwurstia) nakkikiskalta. Täällä on outo tapa syödä schnitzeleitä ja bratvursteja kuivien sämpylöiden välissä. Täytyi se maistaa, mutta vaikka sinappia pursotinkin väliin, niin kyllä vaikkapa salaatti ja tomaatti olisi ihan terää annokselle tehnyt.

Yksi Füssenin nähtävyyksistä on myös Lechfallin vesiputoukset, jotka tulivat vastaan takaisinmenomatkalla. Upeilta nekin näyttivät varsinkin näin auringonpaisteessa turkoosina kimaltavina. Ajomatkalla alitettiin valtavan korkealla roikkuva piiiitkä riippusilta, joka ylitti tien ja molemmissa päätepisteissä vuorten päällä kohosi linnanrauniot. Selvisi kyseessä olevan Euroopan pisimpiin kuuluvan riippusillan, pituutta 406 metriä roikkuen 114 metrin korkeudessa. Tuonne ylöshän olisi pakko päästä! Sinne kuitenkin pääsisi vain maksamalla pääsymaksu ja patikoimalla jälleen jyrkkää nousua pitkin ensin 30 min ylös, sillan yli ja 25 min alas. Meillä ei riittäisi nyt aika, sillä halusimme ehtiä päivänvalossa suunnittelemallemme patikkaretkelle Partnackhlammin rotkoon. Highline179 jää siis bucketlistillimme seuraavaa kertaa varten. Täälläpäin ei muuten ole nähtävyydet ihan heikkokuntoisille tai liikuntarajoitteisille tehty, kuten ehkä huomasitte.

Lechfall.

Highline179.

Partnacklammin rotko on kotikylässämme Garmisch-Partenkirchenissä sijaitseva lähes 800 metriä pitkä luonnonnähtävyys luolineen ja vesiputouksineen. Se on varsinkin kesäisin kova turistirysä, mutta nyt saimme taas kokea offseason-matkailun hyvät puolet sillä saimme seikkailla ihan rauhassa, vain muutamia muita tuli matkan varrella vastaan. Auto jätettiin Olympiakylän parkkipaikoille hyppyrimäkien viereen, josta käveltiin reilun vartin verran rotkon alkuun. Itse rotkoon mennään patikkareittiä, joita on valittavana muutama eri pituinen. Voi myös valita haluaako ottaa helpoimman reitin ja suunnata ensin köysiratahissillä ylös vuorille ja alkaa sieltä laskeutumaan rotkoon, mikä on ainakin lapsiperheille varmasti fiksuin ratkaisu. Me kuitenkin paineltiin suoraan rotkoon ja sieltä sitten metsäreittejä ylös Graseckin hotellille. Rotko oli tosi hieno kokemus, suoraan kuin seikkailuelokuvista, kosket pauhasivat luolissa ja välillä suuret jäälohkareet tippuivat korkealta valtavia pamauksia aiheuttaen. Luolissa olisi kastunut litimäriksi tippuvan veden sekä koskien ja putousten roiskeesta, mutta oltiin varauduttu sadetakeilla. Metsäpolkujen nousun jälkeen pysähdyttiin vuorille hotellin terassille juomille maisemia ja viimeisiä lämmittäviä auringonsäteitä ihaillen. Sitten käveltiin (tai oikeammin juostiin, koska tie oli niin jyrkkä että jarruttaminen oli vaikeaa 😀) takaisin alas Olympiakylälle ja vietettiin taas koti-iltaa kokkailun ja viinin parissa. Tämä oli kyllä varmastikin lempparipäiväni, nähtiin ja koettiin niin paljon kaikkea kaunista ja siistiä eikä aurinkokaan ainakaan haitannut.