Siskokset kuin ilvekset

Sisarukset on rikkautta. Itselläni niitä sitten riittääkin vähän joka lähtöön, on sisar -ja velipuolia vanhempien edellisistä avioliitoista sekä adoptiosiskoja. Iältäni sijoitun sinne puoliväliin katraassamme. Näin aikuisiällä toisia näkee useammin kuin toisia ja toisten kanssa on läheisimmissä väleissä kuin toisten. Kuitenkin perhe on aina perhe ja vaikkei selkkauksilta aina voi välttyä, niin kaikilla on aina oma erityinen paikkansa.

Vaikka meitä lapsia on seitsemän, korkeintaan neljä meistä on asunut kerralla saman katon alla ja kaikki eivät ollenkaan. Itse olen ehtinyt asumaan aikanaan sekä kahden vanhemman sisareni kanssa, sitten heidän muutettua omilleen olemaan pitkään perheen ainoa lapsi että sitten myöhemmin myös kaikkien kolmen adoptiosiskoni kanssa. Vanhimman siskoni kanssa emme ole ikinä asuneet yhdessä, mutta välimme ovat sieltä läheisimmästä päästä. Se jaksaakin yllättää näin vanhetessaan kuinka ennen suurelta tuntuneet ikäerot vain katoavat. Yhtäkkiä nuorin pikkusiskoni (ikäeroa meillä on 10 vuotta) onkin jo fiksu aikuinen juoruilukumppani ja vanhimman siskoni kanssa (ikäeroa löytyy myöskin yli 10 vuotta) matkustellaan ja viinitellään nyt yhdessä.

Reippaat lenkkeilijät

Viime viikonloppuna vietettiinkin taas juuri tämän vanhimman siskoni MiMan kanssa tyttöjeniltaa skumpan ja vegepizzan voimalla. Tulikin kyllä siskoaika ihan tarpeeseen, vaihdettiin kuulumiset, miesasiat, vuodatukset ja juoruilut. Aika hurahti hetkessä. Seuraavana aamuna tehtiin vielä reipashenkinen lenkki koiran kanssa pienessä kankkusessa. Särkylääkkeen ja suihkun jälkeen sitten freesinä taas uuteen päivään, eikä mässytysmorkkiskaan vaivannut näin tervehenkisen aamunaloituksen jäljiltä. Kyllä siskoajassa on voimaa. MiMalla on muuten myös aivan ihana oma blogi Fourty something and Fabulous, käy katsastamassa.




Laitetaanpa tähän väliin vielä tuon perusperjantai(vege)pizzan reseptini. Pizzerioissa lempipizzani on vuosikausia ollut (myös siis silloin kun söin lihaa) kasvispizza, se nyt vaan maistuu usein parhaalta eikä siitä jää ihan niin tuhtia oloa kuin lihaa pursuavista pizzoista. Oma tekoisista tavallisista pizzoista kuitenkin pidin aina eniten hieman tulisesta jauhelihapizzasta,  myös siksi että se on helppo ja halpa valmistaa. Nykyään siis tämä ns. peruspizzani on hieman tulinen soijarouhepizza. Soijan terveellisyydestähän on paljon keskustelua, varsinkin nimenomaan rouheesta, omassa ruokavaliossani se on kuitenkin niin pieni osa, että syön sitä hyvin mielin. Noh, tätä pizzaa nyt ei kyllä muutenkaan voi sanoa terveelliseksi, kevyeksi eikä vegaaniksi. Kaikissa ns. lihan korvikkeissa on maustaminen kaiken A ja O, kerronkin tässä samalla myös miten useimmiten maustan soijarouheen, jotta siitä tulee maistuvaa.

Ei se mitään gourmeeta ole, mutta toimii.

PERUSPERJANTAIPIZZA

Pohja:

2 dl kädenlämpöistä vettä

loraus oliiviöljyä
1tl ruususuolaa
1 ps kuivahiivaa
2-3 dl kaurahiutaleita
1-2 dl täysjyvägrahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja

Täyte:

4 dl kasvislientä
2 dl tummaa soijarouhetta
Worcestershiren kastiketta

Tabascoa

2 valkosipulin kynttä
1 tuore chili


Heinz-ketsuppia
1/2 tuore ananas paloiteltuna
1 tomaatti
(tuoreita herkkusieniä viipaleina)
Aura-juustoa
Punaleima Emmental-juustoraastetta

Lisää toiseen kulhoon hieman lämpöinen vesi ja loraus öljyä. Sekoita toisessa kulhossa kuivahiiva, suola, kaurahiutaleet, grahamjauhot sekä muutama desi vehnäjauhoja. Yhdistä kuivat aineet vesikulhoon koko ajan sekoittaen ja vaivaa käsin taikinaksi, lisää vehnäjauhoja vielä sen verran että taikina on helposti käsiteltävää. Laita kulho liinan alle lämpimään paikkaan kohoamaan vähintään puoleksi tunniksi.

Valmista soijarouhe: Keitä vedenkeittimessä tai kattilassa 4 dl vettä ja kaada kulhoon. Lisää 1 kasvisliemikuutio, reilu loraus Worcestershiren-kastiketta (tai balsamicoa) ja useampi tippa Tabascoa. Lisää 2 dl soijarouhetta maustettuun veteen ja anna turvota ainakin puoli tuntia. Soijarouhe imee maut itseensä juuri tässä turvotusvaiheessa, eli veden maustaminen on erittäin tärkeää. Lisäksi kunnollinen kypsentäminen jo tässä vaiheessa helpottaa herkkävatsaisille sen sulautumista. Valuta vedet pois siivilällä ja kippaa soijarouheet pannulle, paista tilkassa öljyä silputun valkosipulin ja chilin kanssa tai/ja mausta halutessasi muilla mausteilla kuten mustapippurilla. Tässä kyseisessä ruuassa voi silputun valkosipulin ja chilin toki myös vain ripotella pizzan päälle.

Painele pizzataikina pellille tasaiseksi levyksi ja levitä päälle runsaasti Heinzia. Lisää sitten soijarouheet ja muut täytteet. Ripottele viimeiseksi päälle juustoraastetta. Paista 225 asteisessa uunissa n.25 min.

Lisukkeena salaattia, joka koostui salaattisekoituksesta, kurkusta, aurinkokuivatuista tomaateista, viipaloidusta buffalomozzarellasta ja balsamicokastikkeesta.


P.S. Jos resepti näyttää mobiiliversiona hölmöltä, niin vaihda internetversioon. Terkuin it-nero.


Järven jäälle suuntautui myös iltalenkki.