Onnenpäivä on nyhtispäivä

Nyhtökauran saatavuus on edelleen ainakin täällä päin aika tiukassa. Siksipä onkin aina ilonpäivä kun kyseinen rasia sattuu kaupanhyllyllä silmiin ja sehän vaan täytyy napata mukaan. Toistaiseksi tämä on sattunut vasta kahdesti. Viime perjantaina tällainen onnenhetki kuitenkin taas tuli eteen ja viikonlopun ruuaksi syntyikin sitten poro(tonta) käristystä. Näitä käristyksiä olen kyllä kaivannutkin sen jälkeen kun jätin lihan ruokavaliostani kolmisen vuotta sitten.

En yleensä kummemmin etsi erikseen vegaanisia tai vegetaarisia reseptejä, vaan teen ns. tavallisia ruokia, joista sitten korvaan mahdollisen lihan ja useimmiten myös maitotuotteet jollakin muulla. Ja täytyy sanoa, että makueroa ei oikeastaan huomaa tai lopputulos on itseasiassa parempaa kuin alkuperäinen. Poronkäristys oli silti tähän asti niitä harvoja ruokia, joita oli vaikeampi korvata. Seitanista tulee kyllä usein tehtyä aivan ihania "liha"patoja, mutta tämä oli taas ihan eri asia jo yksinkertaisuudessaankin: hetkessä valmista! Ja ah, olihan se  kyllä hyvää, syömistä olisi vain voinut jatkaa ja jatkaa, ja vähän liikaa kyllä jatkettiinkin. Hyvää ja helppoa talviruokaa.


Näistä se syntyy...

RESEPTI 2-4 hengelle:
Käristys
1 pkt nyhtökauraa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 dl kasvislientä
reilu loraus tummaa olutta
mustapippuria
(chilirouhetta)


Perunamuusi
500 g puikulaperunoita
1 iso sipuli
kaurakermaa
oliiviöljyä
ruususuolaa
Lisukkeeksi mummin tekemää puolukkahilloa.


Laita kuoritut perunat kiehumaan. Paista öljyssä sipulit ja valkosipulit. Ota puolet paistetuista sipuleista talteen muusia varten. Lisää pannulle sipulien sekaan nyhtökaura ja paista hetki, mausta mielesi mukaan (itse käytin tällä kertaa mustapippuria ja chilirouhetta). Kiehauta kasvisliemi ja olut, lisää ne sitten pannulle. Älä hauduta, ettei nyhtökaura pehmene liikaa.

Muussaa perunat, lisää joukkoon sopivasti kaurakermaa ja rasvaa, paistetut sipulit sekä suolaa riittävästi oman maun mukaan ja vatkaa samettiseksi. Tarjoile puolukkahillon kera.

Siinä se sitten on.

Mitään salaattia en jaksanut enää väkertää lisukkeeksi, vaan äkkiä syömään! Takana olikin pitkä talvinen lenkki järven jäällä, joten nälkä tosiaan oli kova. Niin ja vinkkini kaikkiin viikonloppujen kokkailuihin on, että muistathan nauttia lasin viiniä kokkailun ohessa niin se on aina huomattavasti rentouttavampaa hommaa. ;)