Elämäntavat uusiksi

Menin naimisiin kesällä 2014. Olin edellisten vuosien aikana salakavalasti lihonnut vuosi vuodelta vaikka olin aina aikaisemmin tottunut olemaan hyvin hoikka. En ollut enää hetkeen pitänyt ollenkaan muuttuneesta peilikuvastani. Rakastan hyvää ruokaa, herkuttelua ja viiniä, nehän ovat niitä elämän pieniä iloja! Lisäksi kun vielä liikuinkin todella vähän, niin tämä kaikki oli valitettavasti alkanut näkyä. En kuitenkaan oikeastaan uskonut, että asialle olisi mitään tehtävissä vaan tyydyin siihen, että näin se nyt vaan on ja piste. Pelkkiä salaatinlehtiä en alkaisi puputtaa, lisäksi ajatus laihtumisesta vain jotenkin tuntui mahdottomalta, eihän sellainen onnistu kuin telkkarissa.

Mieheni keksi tuona keväänä, että aloitetaan 5+2 päivää-dieetti, jos vaikka saataisiin yhdessä muutama kilo pois häihin mennessä. Kuurissahan siis syödään viisi päivää viikossa ihan normaalisti mitä vaan haluaa ja kaksi päivää viikossa ainoastaan 500 kaloria. En uskonut kuurista olevan mitään hyötyä, mutta lopulta suostuin erittäin vastahakoisesti kokeilemaan (ihan vain seuraksi) ja niinä kahtena päivänä viikossa sitten pidin tarkkaa kuria, olin kärttyisä, päätä särki ja nälkä kurni. Käytännössä vain suunnittelin koko paastoillan, mitä kaikkea söisin seuraavana päivänä. Sitten kun seuraava päivä viimein koitti, huomasin, etten oikeastaan ollutkaan enää niin nälkäinen eikä mieli oikeastaan enää tehnytkään niin paljoa mitään herkkuja. Jo kahdessa viikossa olin saanut muutaman kilon pois ja ennenkaikkea huomannut muutosta ruokahalussani, se ei ollutkaan enää ollenkaan niin pohjaton. Tähän mennessä mieheni oli yllättäen jo saanut tarpeekseen täysin turhaksi kokemastaan dieetistä ja lopettanut sen. Itse kuitenkin jatkoin vielä muutamia viikkoja ja vaikutukset näkyivät aina vaan paremmin. Päätin jatkaa niin, etten enää pidä ikäviä paastopäiviä enkä myöskään kiellä itseltäni mitään herkkuja,  mutta vähennän joka päivältä syömisen määrää niin, että söisin n. 1500 kcal päivässä. Olin kehittynyt jo aika hyväksi kalorinlaskijaksi paastopäiviä pitäessäni ja arviot kalorimääristä syntyivät automaattisesti mielessäni. Eikö se olisi sama lopputulos kuin kuurissa, mutta ilman muutaman päivän kärttyisyyttä ja heikotusta.

Ja tämä uusi tyyli olikin helppoa, ruokahaluni oli vähentynyt dieetin vaikutuksesta (mikä oli selkeästi tämän kuurin suurin hyöty) ja tasapaino löytyi nopeasti. Saatoin joinain (tai noh, useinakin) päivinä syödä esim. suklaata välipalaksi, mutta maksimissaan rivin tai kaksi levyn sijasta, myöhemmin alkoi riittää sitten enää pala tai kaksi tyydyttämään makeanhimoni. Söin aivan normaalia ruokaa ja lounailla kävin normaalisti työpaikan tarjoamissa lounasravintoloissa, lempilounaspaikkani toki oli näin aurinkoisina kevätpäivinä ainakin salaattibaarin reilut ja ruokaisat annokset. Arkena iltasyömisen laitoin kuitenkin kuriin ja pidin huolen, etten enää syönyt tuhdisti kuuden jälkeen. Karsin turhat kalorit juomista eli jätin tuoremehut ym. pois ja join vettä ja vihreää teetä. Hiilihapoista en ole ikinä välittänyt. Viikonloppuisin sai vähän herkutella ja ottaa myös viiniä. Jos jonain päivänä innostuin oikein holtittomasti herkuttelemaan esim. juhlien takia, niin sitten seuraavana päivänä pidin ekstrakuria. En siis kuitenkaan ottanut stressiä syömisistäni enkä antanut laihduttamisen rajoittaa hauskanpitoani. Lenkit koiran kanssa pitenivät reilusti ja myös kuntosalilla tuli käytyä kolmesti viikossa.

Häihin mennessä olin 11 kiloa kevyempi ja häämekkoa jouduinkin pienennyttämään viikon välein, kun paino alkoi tippua nopeaa tahtia. Tämän jälkeen elämäntapamuutos oli tullut jäädäkseen ja paino jatkoi tippumistaan. Kymmenessä kuukaudessa alkuperäisen kuurin aloittamisen jälkeen olin laihtunut 23 kiloa. Olin siis sujahtanut L-koosta XS-kokoiseksi. Se oli jo vähän liikaakin ja olin aika ruipelo. Tarkoituksena ei ollut ollut laihtua enää hetkeen, mutta sitä oli yllättävän vaikea saada loppumaan kun se kerran oli päässyt vauhtiin. Jotkut ulkopuoliset jopa epäilivät terveyttäni, mutta läheisimmät tiesivät, että voin paremmin kuin aikoihin.

Kevät 2014 / Kesä 2014 / Talvi 2014

Tähän mennessä olin siis syönyt aivan mitä sattuu, mutta aikaisempaa vähemmän. Nyt aloin kiinnostua terveellisistä elämäntavoista ja halusin syödä ruokia, joista tulee oikeasti hyvä olo. Samalla jätin myös lihan (kalaa lukuunottamatta) pois ruokavaliostani eettisistä syistä. Sen olin halunnut tehdä jo pitkään, mutta ajattelin senkin olevan jotenkin liian vaikeaa. Nyt kuitenkin tiesin jo, että pystyn kyllä siihenkin helposti ja huomasin lihattoman ruuan olevan usein maultaankin parempaa ja vaihtoehtoja riittävän runsaasti. Lisäsin ruokavalioon paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä, smoothieita, hyviä rasvoja ja lihattomia proteiinin lähteitä. Kalorien sijasta tutkin ravintoarvoja. Makaroni muuttui täysjyvämakaroniksi, riisi kvinoaksi, maitosuklaa raakasuklaaksi/tummaksi suklaaksi, juustokakut raakakakuiksi jne. Herkuttelen silti edelleen ja erityisesti kesälomilla ja joulun aikaan hyvät tavat saattaa helposti jäädä useammiksi viikoiksikin. Mitään paineita en aio ottaa ja kalorien laskeminen on unohtunut kokonaan (en enää osaisikaan!). Hyvästä ruuasta en luopuisi ikinä, mutta käsitykseni hyvästä ruuasta on kuitenkin hieman kehittynyt näiden vuosien aikana.

Painoni on pysynyt nyt tämän 2,5 vuotta samana, heiluen korkeintaan muutamia kiloja kauden mukaan suuntaan tai toiseen. Peiliin katsominen tuntuu taas hyvältä, vaikka ainahan sitä korjailtavaa itsessään keksii. Nyt kuitenkin tuntuu, että peilistä näkyy taas Minä, eikä vain jokin vieras ulkokuori. Haluan siis sanoa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, että älä ikinä vain tyydy ja ajattele, ettet voisi tehdä itsellesi mitään. Sitä voi pystyä asioihin, joita ei uskonut saavuttavansa ja omat elämäntapansa voi ainakin aina muuttaa. Kaikessa on kyse vain oikeanlaisesta tasapainosta. Olen iloinen, että sain oman muutokseni tehtyä tässä vaiheessa, iän karttuessa se on toki varmasti aina vaikeampaa.. ei kuitenkaan mahdotonta!

Syksy 2016 New Yorkissa.