Tytöt stadissa

Lauantaina hypättiin Onni-bussin kyytiin tyttökaverin kanssa ja suunnattiin Helsinkiin viikonlopun viettoon. Lahdesta lähtiessä satoi vettä ja oli harmaata, mutta pääkaupunkiseudulle saapuessamme aurinko paistoi ja lämmitti. Niinpä ei yllättäen päästy montaakaan metriä bussiasemalta eteenpäin, kun jo istahdettiin ensimmäiselle näkemällemme terassille lasillisille proseccoa. Kevään ensimmäiset terassijuomat (niitä kertojahan ei lasketa kun hanki oli vielä maassa)!  

Päivän aloitus ja terassikauden korkkaus

Samaa linjaa jatkettiin hotellihuoneessa

Meille oli varattu hotellihuone Radisson Blu Royalista, mikä oli aivan loistavalla paikalla viikonlopun suunnitelmiemme kannalta. Huonekin oli tilava ja viihtyisä. Siellä korkattiin heti ensimmäiseksi lisää kuohuvaa, lounastettiin hakemiamme patonkeja ja herkuteltiin Fazerin suussa sulavilla kakuilla. Hetken päästä olikin jo aika suunnata Night Visions Back to Basics-leffafestarin ensimmäiseen valitsemaamme näytökseen, joka oli Borley Rectory: The Most Haunted House in England, Kino Andorran Dubrovnik-salissa. Kyseinen sali ei ollut varsinainen elokuvateatteri, mutta siellä oli tarkoitukseen sopiva screen, jonka eteen oli aseteltu tuolit teatterimaisesti. Parasta oli, että Corona-baarin alakerrassa sijaitsevaan saliin sai ottaa juomat mukaan, joten siemailtiinkin näytöksen ajan viiniä/olutta eturivillä elokuvasta nautiskellen. Visuaalisesti hieno mustavalkoinen dokumentti Borleyn pappilasta, yhdestä historian kuuluisimmasta kummitustalosta, oli kiinnostava ja elokuvan tekijäkin oli paikalla haastateltavana. Borleyn pappila voi olla monelle tuttu lapsuuteni jännittävimmästä kirjasta eli Noidan käsikirjasta, josta nyt on sopivasti tulossa uusi painos. Luulenpa, että tämä klassikko täytyy hankkia kirjahyllyyn nostalgian nälässä… ja tietysti pelottelemaan mahdollisia tulevia jälkipolviakin.

Kerrankin elokuviin sai viedä juomatkin

Borleyn pappilassa kummitteli mm. sinne teljetty, nälkään näännytetty nunna

Näytöksessä saatiin idea jatkaa sieltä heti suoraan myös toiseen leffaan, seuraavaksi olisi nimittäin alkamassa kulttimainetta nauttiva maailman huonoimmaksi elokuvaksi tituleerattu The Room. Kyseinen elokuva pyörii aina Night Visionsissa ja on must-kokemus kaikille festarikävijöille kokea ainakin kerran (mielelläni kyllä koen tämän elämyksen milloin tahansa uudestaankin). Näytös järjestettiin Kino Andorran puolella oikeassa leffateatterisalissa. Meillä ei ollut etukäteen hankittuja lippuja, joten jouduimme jännittämään ihan elokuvan alkuun asti jääkö loppuunvarattuun näytökseen meille tilaa.. mutta kyllä jäi! Ja tämä elokuva on kyllä todella niin uskomattoman huono, että sille ei voi kuin nauraa vedet silmissä. Maailman paras huono elokuva. Jotain kertoo jo varmasti sekin, että leffan lukuisat fanit ympäri maailmaa osaavat sen vuorosanat ulkoa, pukeutuvat sen hahmoiksi ja toistavat näytöksissä tiettyjä rituaaleja. Leffasta on tehty videopeli, lukuisia oheistuotteita ja meemejä ja se pyöri täysille katsomoille vuosia ensi-iltansa jälkeen. The Room on oikeastaan enemmän ilmiö kuin elokuva. Näytöksessä oli ainutlaatuinen tunnelma, siellä huudeltiin vuorosanoja ja hulvattomia kommentteja. Elokuvan taustalla vilahtelee myös naurettavan usein taulu lusikasta ja aina silloin huudetaan yhdessä ”Spoon!” ja heitellään näytöksessä jaettuja muovilusikoita screenille. Aivan tajuttoman hauska meininki! Dialogi on päätöntä, näyttelijät ovat uskomattoman huonoja, tapahtumat ja yllättäen sieltä täältä tupsahtelevat hahmot ovat täysin epäloogisia ja älyttömiä.. ja kaikki tämä on oikeasti tehty vakavissaan. Periaatteessa kyseessä on traaginen kolmiodraama, mutta parempaa komediaa en ole nähnyt. Marraskuun Night Visionsissa, josta kirjoittelinkin aikaisemmin, olimme katsomassa tämän elokuvan tekemisestä kertovan The Disaster Artist-komedian, joka onnistui myös mahtavasti saavuttamaan juuri tuon oikean tunnelman. Suosittelen kaikille vähintäänkin edes tätä James Francon tähdittämää elokuvaa, ja sen nähtyään käy kyllä takuuvarmasti kiinnostamaan alkuperäinenkin.

Leffasta suunnattiin syömään lähistöltä silmiin sattuneeseen vietnamilaiseen Lie Mi-ravintolaan, joka onkin ollut testattavien ravintoloidemme listalla pitkään. Sopivasti meille löytyi juuri yksi vapaa pöytäkin. Tulipa koettua alkupalana ”limaiset kortsurullat” (okei vähän ruma nimitys hyvästä ruuasta, mutta siltä se näytti ja tuntui) eli ns. raakana tarjoiltavat riisipaperiin käärityt kevätrullat rapu/avocado-täytteellä sekä ihana pääruoka nuudelista ja katkaravuista. Oikein hyvä pikku ravintola!

Liemessä!

Summer Rolls (limapatukoita)

Ihana nuudeli-katkarapu pääruoka

Ilta jatkui hotellilla skumpan parissa, kunnes… noin puolen yön aikaan ovelta kuului kovaa ääntä, kuin kahvaa käännettäisiin määrätietoisesti, luulimme ohi kiitävän hetken ajan että joku yrittää tulla sisään huoneeseemme, mutta auki pamahtikin vessan ovi. Siis mitä täällä tapahtuu?! Olimme toki käyneet katsomassa kummituselokuvan ja juoneet jonkin verran alkoholia, mutta tämä ei kyllä ollut mitään hysteeristä kuvittelua. Kiinni ollut ovi avautui täysin yllättäen kahvasta käännettynä apposen ammolleen ilman selitystä. No niin, tänne ei kyllä nyt jäädä nukkumaan! Saatiinkin lisää seuraa ja lähdettiin lähipubiin istumaan. Ensin tietysti ilmoitimme respaan, että huoneessamme kummitelee ja taisimme saada hieman vinksahtaneen maineen. 😃 Pubissa saatiin hyvin erikoista palvelua, portsarit kävivät pöydässämme ehkäpä kuuteen kertaan yrittäen ilmeisesti ”hienovaraisesti” häätää meitä hyvissä ajoin ennen pilkkua. ”Hei leidit, missä on jatkot?”, ”Tuosta ovesta pääsee sitten ulos”, ”Ette kyllä taida ehtiä juomaan juomianne” jne. aina jenkkihymyn ja heiluvien kulmakarvojen saattelemana. Baari oli täynnä, mutta tunnuttiin saavan ihan erityiskohtelua. Tahallaankin oltiin sitten ihan viime tippaan asti pöydässämme. Puoli kolmen aikaan lopulta uskaltauduttiin takaisin hotellille, jossa meidät jo respassa tunnettiinkin tyttöinä, joiden huoneessa kummittelee.

Aamiainen tilattiin suoraan huoneeseen klo 10.30, jotta saimme nukkua rauhassa eikä tarvitsisi rynniä täpötäyden hotellin aamiaisella. Oli kyllä mukava aamunaloitus, pienestä päänsärystä huolimatta! Päivä jatkui kaupoilla kierrellen ja taas saimme myös seuraa Helsingissä asuvasta ystävästä. Kävimme parilla asuntonäytölläkin, sillä seuralaisellani on mielessä mahdollisesti muuttaa stadiin. Olipa tämäkin taas kokemus, täällä todella käydään aika veristä taistoa vuokra-asunnoista! Ensimmäisellä näytöllä Etu-Töölössä sijaitsevaan viimeisen päälle remontoituun reilu 20 neliöiseen pikkuasuntoon jonotti ehkäpä noin 50 henkilöä, kaikki jättäen itsestään hakemuksia suosittelujen ja jopa valokuvien kera: vuokranantaja valitsee sitten lopulta näistä sen yhden onnellisen. Tämä tuntui tällaisesta landesta ihan hullulta ja valitettavan epätoivoiselta puuhalta, miten täältä voi ikinä saada asuntoa! Mutta toisella näytöllä olikin onneksi rauhallisempaa ja asunto oli itseasissa edellistä kodikkaampi, vaikkei ollutkaan ihan niin modernisti rempattu. Tänään kuulinkin jo sitten iloisia uutisia, ystäväni sai kuin saikin tuon ihanan asunnon, jos sinne vain päättää muuttaa!

 

Breakfast in bed

Seuraava uusi erittäin miellyttävä ravintolatuttavuus olikin sitten EGG, jossa nimensä mukaisesti käytetään kaikissa annoksissa pääraaka-aineena munaa. Tai ei ihan kaikissa, otimme nimittäin vegaaniversiot, joissa munakkaan korvasi jonkinlainen tofupohjainen korvike. Oli kyllä todella hyvää, täyttävää ja kohtuuhintaista, ateriaan kuului myös juoma ja jäätelö. Vahva suositus!

Nyt mentiin ihan vain porevedellä

Munassa!

Vegaanimunakas chili-tofulla, bataatti-kikhernesalaatilla, sienillä ja tahinilla, maistui!

Sitten päästiin siihen kohtaan, jonka takia itseasiassa koko Helsinki-reissuun lähdimme. Ystäväni nimittäin hommasi joululahjaksi meille liput Beauty and the Beastin Sing along-näytökseen. Orion-leffateatterissa järjestetään näytöksiä, joissa pääsemme siis katsomaan lapsuuden (ja aikuisiänkin) ikisuosikkiamme Disneyn Kaunotarta ja Hirviötä teatteripuitteissa ja vieläpä ihan luvan kanssa tekstien kera laulaa loilottaen tuttujen laulujen tahdissa siinä samalla. Huippua! Ihastuin muutenkin Orion-teatteriin, tässä upean vanhanaikaisessa art deco-teatterissa näkyi pyörivän vaikka mitä kutkuttavia kulttihelmiä! Lisäksi takarivin penkit olivat täydellisen pehmeitä ja mukavia. Täytyy pitää tämä paikka mielessä ja seurata sen tarjontaa. Loppuillan päässä soikin sitten vaan …”tale as old as time, true as it can be… Beauty and the Beast”. ❤ Onpahan taas todella kiva ja kokemusrikas viikonloppu takana!

 

Orionin mielenkiintoista leffatarjontaa kannattaa tutkailla