30 Seconds to Mars

Kuka muistaa vielä vuoden -95 ja sarjan My So-Called Life (Niin sanottu elämäni)? ❤ Olin silloin noin 11 vuotias ja Jared Leto (tai siis Jordan Catalano) oli kuuminta maan päällä. Itseasiassa kannoin hänen kuvaansa lompakossanikin muutamia vuosia ja kävipä kerran niinkin, että isosiskoltani meinasi tippua silmät päästä kun hän nopealla vilkaisulla kuvitteli, että tässä oli kuva poikaystävästäni. 😃

Sarjan jälkeen olen seurannut Jaredin kohinalla kehittynyttä uraa ja alkanut arvostaa häntä kovastikin näyttelijänä. Itseeni suurimman vaikutuksen ovat tehneet varmastikin roolit Unelmien sielunmessussa, Lord of Warissa ja tietysti Dallas Buyers Clubissa (josta se Oscarikin miehelle napsahti). Ja sitten totta kai, Jaredillahan on bändikin. 30 Seconds to Mars pärähti tietoisuuteni 2005 A Beautiful Lie-levyn myötä, vaikka onkin aloittanut jo vuosia aikaisemmin. Sen lisäksi, että levyllä on muutamia oikeasti hyviä kipaleita, ovat mieleen jääneet erityisesti huikeat musiikkivideot: kauhuleffafania lämmittää Hohto-elokuvan tunnelmissa kuvattu The Kill-video tai sitten kokonaan Grönlannin upeissa maisemissa kuvattu A Beautiful Lie tai Kiinan suljetussa kaupungissa kuvattu From Yesterday.

Mutta niin, siihen se sitten vähän jäikin.. bändin uudempi musiikki ei ole juurikaan säväyttänyt itseäni eikä soittolistaltani ole ikinä löytynyt heidän biisejään, vaikka bändi onkin todella hyvin menestynyt ja ehdottomasti hatunnosto sille. Ystävä sattuu kuitenkin olemaan todella kova bändin fani ja käynyt katsomassa ties kuinka monta heidän keikkaa, muistaakseni saanut ihan jopa nimmarinkin. Neljä vuotta sitten lähdin ekan kerran messiin Love, Lust, Faith and Dreams-kiertueen Helsingin keikalle ja eilen illalla oli vuorossa toinen kertani bändiä katsomassa Monolith-kiertueen aloituskeikalla niinikään Helsingissä. Tällä kertaa otettiin miehetkin matkaan. Ystäväni kiteyttikin homman aika hyvin: Menimme keikalle, koska hän rakastaa bändiä, minä Jaredia ja pojat meitä.

Jäähallilla järjestetty keikka oli kyllä oikein hyvä, tietysti kun itseltä puuttuu tietynlainen kosketuspinta suurimpaan osaan biiseistä niin en voi sanoa varsinaisiin hurmostiloihin päässeeni… tosifanit kyllä ihan varmasti pääsivät! Keikalla soi kaksi odottamaani biisiä The Kill ja City of Angels, mutta se  kolmas lemppari (ja ehkä juuri se suurin) A Beautiful Lie jäi uupumaan. Näiden biisien tahdissa pääsinkin heti tuplasti korkeimpiin fiiliksiin. Edellisen keikan tapaan, taaskin yleisöön päästettiin isoja ilmapalloja, jotka näyttävät aika makeilta siinä värivalaistuksessa yleisön yllä pomppiessaan. Jared huomioi myös yleisöä todella hyvin, hän huudatti (kiitti vaan takanani istuneelle kovaääniselle huutajalle, joka melkein räjäytti tärykalvoni!) ja pompitti meitä, mutta otti myös useita tyyppejä yleisöstä kanssaan lavalle tanssimaan ja halimaankin. Eräälläkin vanhemmalla ”papalla” taisi olla elämänsä ilta!

Pakko myöntää, että valitettavasti aika kauas on tultu noista Jordan Catalanon ajoista ja Jaredin nykyinen Jeesus-look (parta ja pitkä tukka tekee aika hämmästyttävän yhdennäköisyyden ison J:n kanssa) ei oikein pure. Pidän silti tyyppiä tajuttoman lahjakkaana, ei voi kuin arvostaa...! Kivan illan päätteeksi näin arkikeskiviikkona olimme kotona hieman ennen yhtä yöllä (eikä edes jääty katsomaan encorea loppuun asti!), nyt väsyttää aika lailla mutta töihin täytyy jaksaa. ;) Kiitos ja kuittaus Jaredille!

Fiilistellään nyt vielä vähän vuoden 2014 keikkaa, tässä me ollaan!

Ja ilmapalloja pomppi sielläkin!