Naturelli elli - hiuspostaus

Onko elämää hiusten pidennysten jälkeen? Pari viikkoa sitten repäisin viimeisenkin lisukehiussuortuvan päästäni kuuden vuoden yhtäjaksoisen pidennysten käytön jälkeen. Olen halunnut tehdä sen jo pitkään, mutta olen pelännyt, ettei omasta tukastani ole mitään enää jäljellä. Näin ihan oikeasti jopa painajaisia kaljuista laikuista päälaellani. Mutta nyt kun ne ovat viimein poissa, sain huokaista helpotuksesta: kyllä elämää on! Päässäni on siis yhä edelleen kohtuullisesti omaa tukkaa. Pitkäaikainen sinettien ja sitä ennen klipsien käyttö on kuitenkin repinyt hiuksiani pahasti ja se on ohentunut sen seurauksena huomattavasti, seassa on myös paljon katkenneita lyhyempiä hiuksia. Tämän takia en todella voi suosittella lisukkeiden pitkäaikaista käyttöä kenellekään.

Tässä sitä nyt ollaan, ihan vain omalla tukalla!

Leikkautin aikanaan luonnostaan pitkän ja paksuhkonkin tukkani ihan lyhyeksi hetken mielijohteesta, vähän aikaa olinkin tyytyväinen, mutta varsinkin sitten kun huomasin painonikin alkaneen nousemaan huolestuttavasti, en enää tuntenut itseäni naiselliseksi lyhyeksi kynityssä tukassa. Apuun tulivat pidennykset, ja ison pehkon alla tunsinkin itseni myös pienempi kokoiseksi.

Tämä oli lähtötilanne, tukka oli luonnostaan pitkä ja paksu.
 Pahoittelut järkyttävän huonoista kuvista, vanhoja otoksia oli vaikea löytää.

Sitten tein tällaisen tempun, saksin tukkani todella lyhyeksi ja hetken aikaa olinkin ihan tyytyväinen.

Vaihtelevat pidennykset toivat helpotuksen useiksi vuosiksi. Välillä päässäni oli myös
ihan valtavia pehkoja (varsinkin kun olin isompi kokoinen) ja koska en jaksa olla kovin
kiinnostunut hiusten hoidosta, niin päästin ne myös usein aika huonoon kuntoon ennen
uusien lisäystä. En kuitenkaan jaksanut nyt etsiä enempää kuvia näistä ajoista.

Viime vuosina olen varmasti iänkin myötä alkanut arvostamaan luonnollisuutta entistä enemmän. Hiukseni ovatkin olleet täysin omassa luonnollisessa värissään jo muutaman vuoden. Silloin kun vielä värjäsin hiuksiani (milloin mustaksi, milloin punaiseksi jne.) tuntui, että oma juurikasvuni oli maantien harmaata. Sainpa kuitenkin huomata, että itseasiassa hiusteni luonnollinen sävy on aika kivan ruskea ja jostain siihen on ilmestynyt vaaleita aurinkoraitojakin ihan itsestään. Viime vuosina myös pidennysteni pituus ja volyymi on maltillistunut, eikä niissä enää ollut hirveästi eroa omien hiusteni kanssa… itseasiassa vähemmän kuin tiesinkään.

Viimeaikojen lisukkeet ovat olleet luonnollisempia.

Nyt olen siis ihan naturelli elli. Aina kesäisin hetkeksi laitattamaani pitkää hippitukkaa tulee kyllä kieltämättä vähän ikävä, mutta muuten tuntuu hyvältä. Ihan tällaiseksi en voi hiuksiani kuitenkaan jättää, toinen puoli on noin 5 cm lyhyempi ja selvästi ohuempi kuin paremmin säilynyt puolisko. Lisäksi takaa hiukset ovat katkeilleet huomattavasti näkyvämmin kuin muualta. Vahingosta viisastuneena en haluaisi lyhentää hiuksiani, mutta ihan pakko niitä on kuitenkin vähän pätkäistä. Aionkin varata ensi viikolla kampaamoajan ja suunnitelmissani on lob-tukka eli ylipituinen polkka. Lisäksi aion korostaa luonnollista sävyäni kevyellä värjäyksellä, ehkä vaalentaa latvoja kohden entistä selkeämmin. Toivon, että saisin näin huolettoman kesätukan, katsotaan mikä tulee olemaan lopputulos.

Jotain tämän kaltaista tavoittelen kampaamokäynniltä, saa nähdä!

Olen saanut harventuneisiin hiuksiini selkeästi paksuutta takaisin L'anzan tuuheuttavalla Healing Volume shampoolla ja hoitoaineella. Ne tuuhentavat näkyvästi, mutta myös hoitavat eivätkä jätä hiuksia kuivaksi hampuksi. Lisäksi suolasuihkeella saa ihmeitä aikaiseksi. Takaisin hiirenhännäksi suortuvani kuitenkin muuttuvat heti kun vähänkin rasvoitttuvat ja ponnarikin näyttää aika onnettomalta, kun olen tottunut muhkeisiin kampauksiin. Seuraava tärkeä hankinta arjen pelastajaksi onkin siis kuivashampoo/hiuspuuteri. Lisäksi olen popsinut jo kuukauden päivät apteekin Biotiini Strong-valmistetta, joka vahvistaa hiusten luontaista kasvua. En tiedä saanko enää koskaan entisen kaltaisia kutrejani takaisin, mutta yritän jokatapauksessa tulla toimeen jatkossa ihan omillani. ;)