Pääsiäinen valkeilla hiekoilla

Aurinkoinen pääsiäinen kului lumen peittämillä Kalajoen hiekkasärkillä. Omalla tavallaan maisemat dyyneille ja aavalle meren ulapalle ovat vain kauniimpia näin talvella: kimaltavaa valkoista on silmän kantamattomiin. Yleensä pääsiäisenä on joko heitetty talviturkki tai sitten hiihdelty, riippuen missä vaiheessa kevättä mennään. Tänä vuonna lunta oli Pohjanmaalla paikoin vielä polviin asti, eli ei liene epäselvää kumpaan kallistuttiin.

Kiirastorstaina päästiin lähtemään töistä matkaan jo ihan hyvissä ajoin heti yhden jälkeen. Reissu oli kuitenkin todella raskas pääsiäisen menoruuhkassa ja reilun viiden tunnin matkassa vierähtikin melkein seitsemän tuntia. Alkuviikosta Pohjanmaalle oli satanut reilusti lisää lunta, joten vaikka mökin piha oli muutama viikko sitten aurattu, niin nyt sinne ei päässyt autolla. Eli pitkän matkan jälkeen illan hämärässä tulikin vielä kolaushommia (tai no siis, miehelle tuli). Mutta eihän siinä, laitetaanpa sauna päälle niin päästään rentoutumaan kunnolla ja sen jälkeen takkatulen ääreen viinilasillisen kera. Paitsi että, takka savutti ensin mukavasti pakottaen tuulettamaan mökkiä ja siitä selvittyämme saimme huomata unohtaneemme laittaa lämminvesivaraajan päälle, joten saunasta tullessamme saatiinkin kirjaimellisesti jäätävä suihku.. tukan pesu oli todellinen brain freeze-kokemus. Mutta tuon hieman epäonnisen alun jälkeen loppuilta sujui sitten oikeasti ihan mukavasti sen roihuavan (ja savuttamattoman!) takkatulen loimussa.. ja kylmä vesihän tekee hiuksille vain hyvää!

Seuraavat päivät kuluivat hyvin pitkälle ulkoilun merkeissä, päivittäin tuli yli 10 km kävelyä täyteen ja koska osa siitä oli aina hyvinkin syvässä lumessa tarpomista niin se tuntui vielä huomattavasti enemmältä. Lisäksi pieni hiihtolenkkikin tehtiin, mutta jotenkin en jaksanut enää niin innostua hiihtämisestä, johan sitä on tänä talvena kotona tehty tarpeeksi ja ladut olivat täällä melkeinpä ruuhkaisia… pro-luistelijoiden suhahdellessa jatkuvasti ohi tunsi itse olevansa lähinnä ladun tukkeena. Kelit olivat upean keväisiä ja maisemat nautinnollisen upeita. Terassilla viihdyttiin paljon, niin ravintolan kuin myös sitten ihan omalla pihallakin lämmöstä nauttien. Aamuisin ja iltaisin tunnelmoitiin sen takkatulen äärellä. Viiniä, mansikoita, suklaamunia, pashaa ja hyvää ruokaa kului. Tänä pääsiäisenä en viitsinyt panostaa minkäänlaiseen koristeluun niin täällä kuin kotonakaan, en normaalistikaan sitä mitenkään erityisemmin tee, mutta rairuohot ja koristellut pajunoksat yleensä kertovat pääsiäisen saapuneen meille. Lempikukkiani eli tulppaaneja olen silti tottakai syytänyt jokaiseen löytämääni maljakkoon muistuttamaan tuloillaan olevasta keväästä. Myöskään jälkiruokien leipomiseen en tällä kertaa panosta, koska ollaan vain kahdestaan ja suklaaöverit on taattuja muutenkin.

Koiralla on ainakin tällä hetkellä kaikki hyvin, virtsaoireet katosivat itsestään eikä testeissä löytynyt enää mitään hälyttävää. Seurataan kuitenkin tilannetta, mutta toivotaan että kyse olisikin ollut vain jostakin selittämättömästä itsestään korjaantuneesta häiriöstä. Lana täytti mökillä ollessamme 5 vuotta ja varmasti olikin aika kiva synttäriviikonloppu dyyneillä ja meren jäällä kirmaillessa, lahjaksi hän sai uuden pehmolelun.❤

Pitkäperjantain illalliseksi kokkasimme lohturuokien kuningatarta eli melanzanea, mielettömän hyvää (ja rasvaista) kasvisruokaa. Reseptin nappasin sopivasti postilaatikkoon kilahtaneesta K-Ruoka lehdestä.

Melanzane

800g munakoisoa

suolaa

oliiviöljyä

4 ps mozzarellaa

1 dl parmesaania

½ ruukkua tuoretta basilikaa

Tomaattikastike:

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 tlk kuorittuja tomaatteja

2 rkl tomaattisosetta

2 tl sokeria

1 tl balsamiviinietikkaa

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

Viipaloi munakoisot pitkittäin ½ sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja itketä 30 min. Valmista sillä aikaa tomaattikastike: Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne rasvassa pannulla. Lisää pannulle säilyketomaatit ja riko koostumusta lastalla. Lisää tomaattisose, balsamiviinietikka, sokeri ja mausteet. Revi basilikanlehtiä pienemmiksi ja lisää kastikkeeseen. Keitä hiljalleen n. 30 min.

Kuivaa munakoisot talouspaperilla ja paista viipaleita pannulla oliiviöljyssä, kunnes ne saavat väriä ja pehmenevät. Viipaloi mozzarellapallot.

Lado uunivuokaan ensin munakoisoviipaleita, sitten tomaattikastiketta ja päälle basilikan lehtiä, mozzarellaviipaleita ja raastettua parmesaania. Tee yhteensä kolme kerrosta, niin että päällimmäiseksi jää juustokerros. Paista vuokaa 200 asteessa uunin alatasolla 45 minuuttia ja ripottele valmiin melanzonen päälle vielä tuoretta basilikaa.

Melanzane valmistusvaiheessa

Melanzane uunituoreena

Tätä herkkua riitti vielä lankalauantain lounaaksikin. Päivällä pyörähdettiin keskustassa ja tein muutamia ihanan kesäisiä vaateostoksia, sekä istahdettiin myös kuuntelemaan kahvila/viinibaari MinRoseen herttaisen duon Roopen & Juulian livemusiikkia ja syömään valtavan herkullista pääsiäiskakkua.

Lauantai-iltaa vietettiin sitten vuokraamalla (jälleen kerran) Lokkilinnan ulkoporeallas käyttöömme auringonlaskun aikaan. Porealtaasta avautuu mielettömät näkymät sinne dyyneille ja Perämerelle valkoisessa vaipassaan. Hiekkasärkkien auringonlaskujen kaltaisia näkymiä, niin kesällä kuin talvellakin, on vaikea uskoa löytyvän Suomesta. Höyryävissä poreissa nautiskeltiin kuohuviiniä mansikoilla ja bongailtiin roihuavia pääsiäiskokkoja maisemasta. Pohjanmaallahan on hauska tapa polttaa pahat henget pois pääsiäisrovioilla. Tällä kertaa porealtaan hintaan sisältyi myös saunakabinetin käyttö, mikä oli aika kiva lisä: kabinetissa paloi kynttilät ja isohko yhteissauna kylpytiloineen oli vain meille. Poreilujen jälkeen jatkettiin vielä Lokkilinnan ravintolaan burgeriaterioille ihastelemaan auringonlaskun punaisiin liekkeihin värjäämää taivasta ravintolan valtavista ikkunoista.  

Pohjanmaalla vasta pääsiäissunnuntai on virpomispäivä palmusunnuntain sijasta. Kaikennäköistä pientä trullia näkyikin, mutta mökkialueelle heitä ei sentään tullut. Eikä muuten tullut jälleen kerran kotiovellekaan viime sunnuntaina, kaikki munat jäi taas itselle! (Jos ihan totta puhutaan niin vietettiin viime viikonloppuna iltaa ystävien kanssa meillä herkkujen, viinin ja lautapelien kera, enkä kyllä olisi aamulla jaksanutkaan avata ovea tasan yhtään kellekkään).

Sunnuntaina tehtiin sitten muun lenkkeilyn ohella myös laavuretki Vihasniemen kotaan lumen peittämiä pitkospuita pitkin. Itse kota oli varattuna, mutta toinen nuotiopaikka sopivasti vapaana meitä varten. Tulella sitten grillailtiin vihiksiä ja nakkeja kauniista säästä nauttien. Useampikin retkeilijä kertoi meille, että olimme juuri missanneet lumessa pyöriskelleen riekon, jonka perässä muutama innokas valokuvaajakin oli kiirehtinyt paikalle.

Sunnuntain illalliseksi teimme (puhun monikossa, koska mies saa aina osallistua silppuamalla sipulit ruokiin, omat silmät ei kestä 😃) t ä y d e l l i s t ä parsarisottoa (satokausi on alkanut!) savulohen kera. Tarkoitus oli tosin tehdä ahvenia, mutta niitä ei löytynyt kaupasta. Ja vinkkinä myös kampasimpukat ovat täydellisiä tähän ateriaan!

Parsarisotto

1 nippu tuoretta parsaa

3 salottisipulia

3 valkosipulin kynttä

4 dl Arborio-risottoriisiä

9 dl kasvislientä

3 dl kuivaa valkoviiniä

sitruunan raastettu kuori

½ sitruunan mehu

½ prk Mascarponea

125 g raastettua parmesaania

suolaa

voita

mustapippuria

Huuhtele ja kuori parsat, napsauta puiseva tyviosa irti ja leikkaa parsat neljään osaan. (Säästä muutama parsa kokonaisena ja paista ne lopuksi voissa koristeeksi valmiisiin risottoannoksiin.) Sulata kattilassa 2 rkl voita ja kuullota parsapaloja välillä sekoitellen keskilämmöllä. Hienonna salottisipulit+valkosipulit ja lisää ne kattilaan kuullottumaan. Kun parsa-sipuliseos on tarpeeksi pehmentynyt ja saanut hieman väriä siirrä se syrjään odottelemaan.

Kuullota laakealla syvällä pannulla tai kattilassa riisit oliiviöljyssä tai voissa. Kun riisi on muuttunut hieman läpinäkyväksi korkkaa viinipullo ja kaada itsellesi lasillinen. Lorauta viiniä reilulla kädellä myös riisiin ja anna imeytyä. Sitten lisäile riisiin kauhallinen kerrallaan n. 8-9 dl kuumaa kasvislientä, anna kauhallisen imeytyä ennen seuraavaa ja lisää välillä myös hyppysellinen suolaa sekaan. Maistele, riisi on valmista kun se on suutuntumaltaan vielä napakkaa mutta kypsää (älä ylikypsennä ihan pehmeäksi!). Lisää loppuvaiheessa vielä loraus viiniä. Lisää sekaan parsa-sipuliseos ja sekoita hyvin. Raasta joukkoon pesty sitruunan kuori, mascarpone ja mustapippuria. Viimeisenä purista sekaan sitruunan mehu sekä sekoittele parmesaaniraaste. Maista, että risotto on juuri täydellistä ja lisää jotakin ainesosista jos se tuntuu vielä sitä vaativan. 

Koristele annokset kokonaisilla paistetuilla parsoilla ja tarjoile kampasimpukoiden/kalan kera tai sellaisenaan.

Gourmet-tyylin pilaa rumat kertakäyttöastiat, mutta uskokaa pois että makua se ei haitannut ;)

Hiekkasärkkien loma-alue tuntuu kasvavan vuosi vuodelta sellaista vauhtia, että melkein pyörryttää. Varsinkin kun muistaa vielä mistä lähdettiin parikymmentä vuotta sitten. Tänä vuonna on taas noussut lukuisia uusia majoituspaikkoja ja loppukeväästä aukeaa uusi ostoskeskus sekä torialue. Väkeä riittää nykyään näin talvisinkin ladut täyteen ja esimerkiksi moottorikelkan vuokrausyrityksemme jäi haaveeksi kaikkien kelkkojen ollessa varattuina koko pääsiäisen, samoin poreallasta oltiin kaavailtu perjantaille, mutta tilaa oli vasta lauantaina (onneksi sentään silloin!). Vielä muutama vuosi takaperin täällä ei talviaikaan näkynyt juuri ketään ja kesäisinkin oli selkeästi rauhallisempaa. Ihan kivahan se silti tottakai on, että palvelut lisääntyy, majoituspaikkojen ja asuntojen suhteen alkaa vaan olla jo tupaten täyttä ja kauniiden maisemien pilaaminen tuntuu hullulta.

Maanantaiksi lupailtiin lumi-infernoa, mikä oli kyllä aikamoista liiottelua. Sen pelossa kuitenkin heräsimme aikaisin ja lähdimme heti aamusta kotia kohden. Kauemminkin olisi hyvin viihdytty ja yksi vapaapäivä lisää olisi ollut tarpeellinen. Kotimatka ”infernossa” sujui joutuisasti ja normi aikataulussa, viiden tunnin päästä siis oltiin jo turvallisesti kotona. Tai niin luulin, kunnes astuin kotipihalla ulos autosta ja heitin hienon voltin selälleni, jippii, piha oli pelkkää lumen peittämää peilijäätä! Nyt siis olen lievästi vammautunut, vähän joka paikkaan sattuu eikä kävely tunnu varsinaisesti ainakaan mukavalta. 😄 Mikään ei kuitenkaan mennyt rikki eli loppu hyvin, kaikki hyvin!

P.S. Viime kesäisestä reissustamme Kalajoen hiekkasärkille voit lukaista tästä linkistä.