Maalaisunelmia
Olen tainnut jo pariin kertaan hehkuttaa, miten paljon loppuenlopuksi tykkään asunnostamme ja Vääksystä asuinpaikkana. Mutta aina välillä toisenlaiset unelmat nostelee päätään. Vietimme viikonloppua ystäväpariskunnan omakotitalolla Akaalla ja taas kun näki, miten onnellisena koira kirmasi valtavilla pihatiluksilla ja miten paljon avaraa tilaa talosta löytyi, niin alkoi sisäisesti huokailemaan "mäkin haluun!". Onhan se toisaalta todettu, ettei meissä ole remonttireiskan eikä puutarhurin vikaa kummassakaan, minkä vuoksi ehkä lopulta hankimme tilavan rivitaloasunnon pienellä pihalla. Suurin puute on tällä hetkellä ollut mielestäni vain se, ettei aitoa takkaa ole. Takkatulen roihu nimittäin piristää kummasti elämänlaatua, telkkarin sijaan tuijottelisin paljon mieluummin tanssivia liekkejä viinilasillinen kädessä. Mutta lisäksi jokin vanhoissa (hyväkuntoisissa) maalaistaloissa kiehtoo, haluaisin ison pihan, jossa tosiaan voisi eläimiä pitää vapaana. Villeimissä unelmissani saisi perheeseen liittyä vielä muutama lammas ja possukin, ei ruuaksi vaan lemmikeiksi. Tilaa olisi tietysti ihan biologisellekin perheenlisäykselle, jos sellainen joskus sattuisi putkahtamaan, sillä asialla en kuitenkaan koe vielä olevan tulipalokiire.
Veden läheisyys on itselleni tärkeä asia, sen katselu rauhoittaa ja kesäisin on myös ihana päästä helposti suoraan kotoa pulahtamaan uimaan. Se on nykyisen asuntomme ehdoton plussa. Kyllähän sitä luulisi, että 120 neliötä tilaa riittäisi kahdelle (niinkuin juuri ja juuri riittääkin), mutta kolmas asukas tekisi kyllä jo liian tiukkaa.. ja voih, se kunnollinen piha. Eli tilauksessa olisi iso järvenrantatontti suurella ja hyväkuntoisella talolla varustettuna, maalta, mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä läheltä kaupunkia. Hyvään hintaan. Kyllä kiitos! Alkaa kuitenkin kuulostaa jo aika utopistiselta haaveelta. Vaatisi vähintään Keski-Suomeen muuttoa tai enemmänkin sitä remonttireiskan sielua, ellei sitten lottovoittoa puksahda tilille. Ei sitä kuitenkaan ikinä tiedä, ehkä kaikkea ei voi saada, mutta osia unelmasta on ainakin toteutettavissa, katsotaan mihin elämä vielä vie. Kuten jo aiemmassa postauksessakin mainitsin, Tampere voisi olla mieluinen kaupunki jonka läheisyyteen hakeutua olosuhteiden niin salliessa. Tai jos nyt tosissaan mieluisia paikkoja mietitään, niin kyllähän se oikea unelma olisi asua viinitilalla Toscanassa.
Viikonloppuna tosiaan vietettiin Akaalla mahtavan aurinkoisia grillikemuja ja lopuksi pääsin tutustumaan myös Akaan yöelämään ihan oikein erotiikkaillan muodossa Kruunassa & Klaavassa (se oli juuri niin hienoa miltä kuulostaakin). Ja niinhän sitä sanotaan, että ensin hilpeänä kaljaa ja sitten kalpeana hiljaa, kivan illan jälkeen kärsin taas useamman päivän kankkusesta. En tiedä milloin tulin virallisesti niin vanhaksi, että nämä pahemman luokan melkein kuumeiselta tuntuvat darrat alkoivat, alle kaksi vuotta sitten kuitenkin. No mutta, kerrankos sitä, aina välillä se on sen arvoista. ;)
Veden läheisyys on itselleni tärkeä asia, sen katselu rauhoittaa ja kesäisin on myös ihana päästä helposti suoraan kotoa pulahtamaan uimaan. Se on nykyisen asuntomme ehdoton plussa. Kyllähän sitä luulisi, että 120 neliötä tilaa riittäisi kahdelle (niinkuin juuri ja juuri riittääkin), mutta kolmas asukas tekisi kyllä jo liian tiukkaa.. ja voih, se kunnollinen piha. Eli tilauksessa olisi iso järvenrantatontti suurella ja hyväkuntoisella talolla varustettuna, maalta, mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä läheltä kaupunkia. Hyvään hintaan. Kyllä kiitos! Alkaa kuitenkin kuulostaa jo aika utopistiselta haaveelta. Vaatisi vähintään Keski-Suomeen muuttoa tai enemmänkin sitä remonttireiskan sielua, ellei sitten lottovoittoa puksahda tilille. Ei sitä kuitenkaan ikinä tiedä, ehkä kaikkea ei voi saada, mutta osia unelmasta on ainakin toteutettavissa, katsotaan mihin elämä vielä vie. Kuten jo aiemmassa postauksessakin mainitsin, Tampere voisi olla mieluinen kaupunki jonka läheisyyteen hakeutua olosuhteiden niin salliessa. Tai jos nyt tosissaan mieluisia paikkoja mietitään, niin kyllähän se oikea unelma olisi asua viinitilalla Toscanassa.
Viikonloppuna tosiaan vietettiin Akaalla mahtavan aurinkoisia grillikemuja ja lopuksi pääsin tutustumaan myös Akaan yöelämään ihan oikein erotiikkaillan muodossa Kruunassa & Klaavassa (se oli juuri niin hienoa miltä kuulostaakin). Ja niinhän sitä sanotaan, että ensin hilpeänä kaljaa ja sitten kalpeana hiljaa, kivan illan jälkeen kärsin taas useamman päivän kankkusesta. En tiedä milloin tulin virallisesti niin vanhaksi, että nämä pahemman luokan melkein kuumeiselta tuntuvat darrat alkoivat, alle kaksi vuotta sitten kuitenkin. No mutta, kerrankos sitä, aina välillä se on sen arvoista. ;)
 |
| Siis nuo jättikatkaravut, ai että! Lisäksi seitanmakkaraa, täytettyjä sieniä, halloumia, ananasta, parsaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa. |
Kommentit
Lähetä kommentti