Kartanon leidit

Voiko olla niin rentoutunut, että tuntuu kuin voisi vain sulaa lattian läpi? Todistettavasti voi. Perjantaina reissasin Porvooseen siskon luokse hemmotteluviikonlopun viettoon. Vanha Porvoo on kyllä aina niin mielettömän idyllinen pienine putiikkeineen ja kahviloineen, puutaloineen ja mukulakivikatuineen.. ja tietysti se meren läheisyys! En ollenkaan ihmettele, että sisko on niin syvästi rakastunut kotikaupunkiinsa. Heti alkuun piti kiirehtiä lempi herkkuputiikkiini Skafferiin, jossa on uskomaton teevalikoima. Mukaan tarttui useampaa teelaatua, keksejä juustoille ja porvoolaista merisuolattua suklaata. Tämä putiikki on maailman ihanin! Sitten päästiin vihdoin itse asiaan eli viinille ja kuulumisia vaihtamaan jo monesti tutuksi tulleeseen Paahtimoon, jonka terassilta avautuu juuri se klassinen näkymä niille punaisille ranta-aitoille joen varteen. Lasillinen venähti toiseen ja kolmanteenkin ennenkuin selvittiin bussiin ja Haikkooseen siskon asunnolle, jossa tarjolla oli lisää viiniä ja ihanaa pastaa. Note to myself: Älä lakkaa varpaankynsiä humalassa.

Paahtimossa

Aamupala sovittiin kymmeneksi. Sisko kuitenkin tapansa mukaan kukkui pystyssä jo varmaankin aamuyöstä eikä ilmeisesti kyennyt hillitsemään itseään enää kahdeksan jälkeen. Ymmärsin "lievästä" vihjailusta, kuten huutavasta palohälyttimestä, auki poksahtavasta skumppapullosta ja puhelimeni pirinästä aamiaiskuvan ilmestyessä someen, että nyt voisi olla korkea aika nousta. Kyllä se ihan kannatti, sillä odottamassa tosiaan oli aivan ihana aamianen höyryävine sämpylöineen ja tuoreine hedelmineen. Muutaman särkylääkkeen ja Mimosa-drinkin jälkeen oltiinkin jo siinä kunnossa, että 9 km lenkki upeissa Hamarin rannan maisemissa Albert Edelfeltin jäljillä luonnistui helposti.

Hieman suunniteltua aikaisempi aamiainen, mutta kukapa ei tämän takia nousisi.

Tämän jälkeen hemmottelupäivä pääsi todenteolla käyntiin kun siirryttiin läheiseen Haikon kartanoon ja Spa-osastolle. Olimme varanneet paketin, joka sisälsi koko päivän mittaisen Span altaiden ja saunojen rajattoman käytön, kylpytakin ja tossut, 30 min hieronnan sekä salaattilounaan. Hartaan lämminvesialtaassa -ja hierovassa porealtaassa lillumisen sekä isommassa altaassa uiskentelun ohella nautittiin myös skumppaa allasbaarissa ja höyrytettiin itseämme höyrysaunassa. Rentoutumisen aste 99%. Elämyssuihku oli tosiaan elämys, siellä pauhasi kova ukkonen ja salamat välkkyi "sateen" tippuessa katosta. Koska olemme vasta melkein aikuisia, juoksimme suihkusta kauhusta kiljahdellen ulos ja saimme outoja katseita muilta kylpijöiltä. Varsinainen hieronta nousi myös aika legendaariseksi kokemukseksi, havaitsimme nimittäin, että identtisiksi tarkoitetut hoitomme poikkesivat toisistaan aika radikaalisti ja sillä saattoi olla jotain tekemistä hierojan sukupuolen kanssa. Aiheesta repesi aika paljon riemua, mutta eipä siitä sen enempää. Hieronta oli joka tapauksessa todella ihana, öljynä käytettiin palavasta kynttilästä valutettavaa lämmintä vahaa. Rentoutumisaste tämän jälkeen oli 199%, hyvä kun pysyin enää pystyssä ollenkaan. Tarpeeksi kylpylöityämme kierreltiin vielä kartanopuistoa ja ryystettiin hienostuneesti cavaa kartanon terassilla.

Haikon kartano.

Ylihintaista kuohuvaa Spa-tunnelmissa.

Kylpylässä oli mukavan rauhallista.

Cavaa kartanopuistossa.

Asunnolle palattuamme aloimme valmistautua illanviettoon kasvonaamioiden, juustojen, suklaan ja viinin voimin. Illalla kartanoon palasikin hienot ladyt punoittavakasvoisten kylpijöiden sijasta. Tässä vaiheessa oli enää turha käydä pihistelemään, kun kerran nautitaan niin nautitaan sitten täysillä. Illallinen kartanon (todella tasokkaassa) ravintolassa sisälsi siis kolmen ruokalajin aika täydellisen menun sekä viinipaketin; jokaiselle ruualle oma viinilasillisensa ja alkuun piti vielä yhdet cavatkin skoolata. Harvemminpa on oma illallislaskuni ihan noihin lukemiin kohonnut, mutta oli kyllä joka sentin arvoista. Tai no, juoman määrä oli ehkä liioiteltua ottaen huomioon minkä verran pohjia oli otettu. Illan viihdyttävimmän ohjelmanumeron järjesti viereisen pöydän hienostuneen oloinen pariskunta, joka oli ilmeisesti päättänyt lähteä ihan kartanoillallisille asti riitelemään ja haistattelemaan toisilleen. Madalletuilla äänillä ruuan kehumisen ohessa tapahtuva katkera haistattelu oli sen verran huvittavaa, että jälleen kerran melkein aikuisina (ja hieman huppelissa) nauraaräkätimme heille kiusallisen näkyvästi ja kovaäänisesti vedet silmissä. He poistuivatkin sitten arvokkuuttaan keräillen paikalta.

Mustikkaista/suklaista naamiota kasvoille ja hehkeänä iltaan.

Kartanon valloitus.

Cavaa ja hopeisia astioita.

Parsakeittoa krutongeilla.

Lohta ja korvasienikastiketta.

Romanovin mansikat, söpöimmällä koristelulla ikinä. Riittääköhän viinit?

Seuraavana aamuna yllätimme itsemmekin kun aamiainen taas maistuikin ja lenkkikin vain piteni, reippailtiin 11 km jälleen Edelfeltin jäljillä, mutta eri maisemissa, ihastellen lievästi kateellisina Hermanninsaaren merenrantahuviloita. Viikonlopun ylellisen rentouttavat seikkailut ja erityisesti siskon seura antoivat taas ihanasti voimaa tulevaan. Nyt on tili tyhjänä, mutta mieli onnellisena. ;)

Tuliaisia Skafferista riitti kotiinkin asti.

P.S. Aika lailla saman tarinan viikonlopustamme voi lukaista siskon näkökulmasta täältä.