Euroviisutunnelmointia
And twelve points goes to Finland! Taas on se aika vuodesta: EUROVISION! Kotistudio nousee pystyyn ihan peräti kolmesti tällä viikolla, vaikka erityisjuhlaa on tietysti lauantain finaali. Ja olisipa kiva kuulla pitkästä aikaa taas nuo alkusanat.
Olen uskollisesti seurannut euroviisuja ihan pikku tytöstä asti, mutta kyllähän Lordi sai aikaiseksi viimein sen, että koko kisa muuttui nuorekkaammaksi ja nautittavammaksi spektaakkeliksi. Vihdoin loppui myös se iänikuinen Jari Sillanpään, Laura Voutilaisen ym. iskelmätähtien syytäminen Suomen edustajiksi. UMK valintaprosessia on nykyään kiinnostava seurata, vaikka pari viime vuotta ollaan kyllä taas menty harmillisen heikolla tasolla ainakin omaan makuun. Oikeasti hyviäkin edustajia Uuden Musiikin Kilpailusta on meille silti löytynyt lähivuosinakin, niinkuin esim. ihana Softengine.
Euroviisujen juttu on pitkälti siinä kaikessa showssa ja tunnelmassa mutta myös niissä helmissä, joita sieltä yleensä joka vuosi löytyy ainakin yhden tai kahden kappaleen verran. Kilpailu ei ole vain sitä "peruseuroviisumusiikkia", joksi sitä usein kuuluu hieman halveksivaan sävyyn kutsuttavan. Biisejä ja tyylejä on laidasta laitaan, vaikka toki sitä perus ketkutusta ja balladia on aina suurella osalla mukana. Soittolistallenikin asti on muutamat kappaleet päätyneet, kuten juuri tuo meidän oma Softengine tai ne kaikkien tuntemat Saksan Lena ja Ruotsin Loreen. Myös kasa tuntemattomimpia nimiä kuten vaikka unkarilainen ByeAlex sieltä löytyy. Toiset taas on jääneet mieleen vaikuttavista esityksistään ja sitten on tietysti myös niitä täysin käsittämättömiä, mutta toisaalta ainakin mieleenpainuvia hahmoja. Olisihan tätä sekoilua joskus hauska päästä paikan päällekin seuraamaan, mutta toistaiseksi olen tyytynyt ihan kotistudioon.
Tänään ollaan taas jännän äärellä, kun finaalipaikasta kisaa Norma John. Etukäteen on jälleen kerran hehkutettu paljon kuinka nyt on todellista voittopotentiaalia ilmassa. Nykyään tuntuu kyllä saavutukselta jo pelkästään päästä finaaliin, se ei ole ollut itsestäänselvyys aikoihin. Nämä pari viime vuotta viisustudiofiilistä onkin kieltämättä ikävästi nakertanut se, ettei olla finaalissa oltu. Itselläni tämä Norman esitys meni UMK:ssa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei siis sykähdyttänyt mitenkään. Se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö se voisi menestyä ja ehkä kaipaan vielä muutamaa lisäkuuntelukertaa. Jokatapauksessa tänään kannustetaan Suomi jälleen Euroopan kartalle!
P.S. Tänä vuonna jouduin tosissaan harkitsemaan kisojen boikotoimistakin, koska kuulin että Kiovassa on näiden vuoksi myrkytetty kasapäin koiria pois viisuturistien silmistä. Pistää vihaksi. Aion nyt kuitenkin viisut katsoa, muuten menisi pasmat aivan sekaisin.
PÄIVITYS DAY AFTER: Kääk, kolmas vuosi peräkkäin ettei päästy finaaliin! Alkaa olemaan vähän tuskaista. Norma Johnin biisi ei kyllä ollut muuttunut sen paremmaksi kuin muistinkaan, se oli suorastaan vähän tylsä. Pieni oikeusmurha silti tapahtui, koska jatkoon meni joitain ihan käsittämättömiä valintoja, kuten esim. Kreikka ja Puola.
Omat tärpit 1. semifinaalista olivat:
1. Belgia
2. Portugali
3. Montenegro
4. Moldova
5. Ruotsi
Melkein vielä enemmän kun Suomen tippuminen, jäi kaihertamaan ettei Montenegro päässyt jatkoon. Aivan hulvaton letinheiluttaja, en voinut lopettaa nauramista. Ja oli biisikin ihan menevä.
PÄIVITYS DAY AFTER 2. SEMIFINAL: Öööm, mitä tästä nyt sitten sanoisi. Tärpit olivat... no niitä ei ollut. Mikään esitys ei noussut millään tavalla suosikiksi. Norja oli ihan ok, perus redramaa. Kroatian jakomielitautinen jonkinsortin oopperaesitys onnistui ainakin naurattamaan. Samoin kuin Romanian hirveän kuuloinen räpin ja jodlauksen yhdistelmä, jossa paras juttu oli kertosäkeen onneton suomennos: "jodlidii jodladaa, pane huutaen!". 😃
2. semifinaali oli kyllä pettymys, taso oli todella huono. Tästä ryhmästä olisi Suomikin voinut ponnistaa jatkoon. Tietysti omaa keskittymistäkin häiritsi se, että ensimmäinen tunti täytyi harrastaa kanavarallia, koska Elämän peliä (lue Temptation Island) ei voinut jättää välistä. Silti...vähän tämä vei innostusta finaalista. Automaattisesti jatkossa olevien maiden esitykset on vielä kokonaisuudessaan näkemättä, mutta pätkien perusteella omat pisteet menee isäntämaa Ukrainalle, joka sentään toi tämän vuoden ainoan rockbändin kisaan.
PÄIVITYS DAY AFTER FINAALI: Eurovision 2017 ei pettänyt, monet esitykset kuulostivat nyt jotenkin selkeästi paremmilta kuin ekalla kuuntelukerralla ja kisa oli värikästä katsottavaa. Ja jes! Portugali voitti. Muutenkin omat suosikit vastasi aika hyvin Euroopan mielipiteitä, kerrankin. Ensi vuotta odotellessa taas, ehkä Suomi silloin voittaa Euroviisut. 😃
Olen uskollisesti seurannut euroviisuja ihan pikku tytöstä asti, mutta kyllähän Lordi sai aikaiseksi viimein sen, että koko kisa muuttui nuorekkaammaksi ja nautittavammaksi spektaakkeliksi. Vihdoin loppui myös se iänikuinen Jari Sillanpään, Laura Voutilaisen ym. iskelmätähtien syytäminen Suomen edustajiksi. UMK valintaprosessia on nykyään kiinnostava seurata, vaikka pari viime vuotta ollaan kyllä taas menty harmillisen heikolla tasolla ainakin omaan makuun. Oikeasti hyviäkin edustajia Uuden Musiikin Kilpailusta on meille silti löytynyt lähivuosinakin, niinkuin esim. ihana Softengine.
Euroviisujen juttu on pitkälti siinä kaikessa showssa ja tunnelmassa mutta myös niissä helmissä, joita sieltä yleensä joka vuosi löytyy ainakin yhden tai kahden kappaleen verran. Kilpailu ei ole vain sitä "peruseuroviisumusiikkia", joksi sitä usein kuuluu hieman halveksivaan sävyyn kutsuttavan. Biisejä ja tyylejä on laidasta laitaan, vaikka toki sitä perus ketkutusta ja balladia on aina suurella osalla mukana. Soittolistallenikin asti on muutamat kappaleet päätyneet, kuten juuri tuo meidän oma Softengine tai ne kaikkien tuntemat Saksan Lena ja Ruotsin Loreen. Myös kasa tuntemattomimpia nimiä kuten vaikka unkarilainen ByeAlex sieltä löytyy. Toiset taas on jääneet mieleen vaikuttavista esityksistään ja sitten on tietysti myös niitä täysin käsittämättömiä, mutta toisaalta ainakin mieleenpainuvia hahmoja. Olisihan tätä sekoilua joskus hauska päästä paikan päällekin seuraamaan, mutta toistaiseksi olen tyytynyt ihan kotistudioon.
Tänään ollaan taas jännän äärellä, kun finaalipaikasta kisaa Norma John. Etukäteen on jälleen kerran hehkutettu paljon kuinka nyt on todellista voittopotentiaalia ilmassa. Nykyään tuntuu kyllä saavutukselta jo pelkästään päästä finaaliin, se ei ole ollut itsestäänselvyys aikoihin. Nämä pari viime vuotta viisustudiofiilistä onkin kieltämättä ikävästi nakertanut se, ettei olla finaalissa oltu. Itselläni tämä Norman esitys meni UMK:ssa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei siis sykähdyttänyt mitenkään. Se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö se voisi menestyä ja ehkä kaipaan vielä muutamaa lisäkuuntelukertaa. Jokatapauksessa tänään kannustetaan Suomi jälleen Euroopan kartalle!
P.S. Tänä vuonna jouduin tosissaan harkitsemaan kisojen boikotoimistakin, koska kuulin että Kiovassa on näiden vuoksi myrkytetty kasapäin koiria pois viisuturistien silmistä. Pistää vihaksi. Aion nyt kuitenkin viisut katsoa, muuten menisi pasmat aivan sekaisin.
PÄIVITYS DAY AFTER: Kääk, kolmas vuosi peräkkäin ettei päästy finaaliin! Alkaa olemaan vähän tuskaista. Norma Johnin biisi ei kyllä ollut muuttunut sen paremmaksi kuin muistinkaan, se oli suorastaan vähän tylsä. Pieni oikeusmurha silti tapahtui, koska jatkoon meni joitain ihan käsittämättömiä valintoja, kuten esim. Kreikka ja Puola.
Omat tärpit 1. semifinaalista olivat:
1. Belgia
2. Portugali
3. Montenegro
4. Moldova
5. Ruotsi
Melkein vielä enemmän kun Suomen tippuminen, jäi kaihertamaan ettei Montenegro päässyt jatkoon. Aivan hulvaton letinheiluttaja, en voinut lopettaa nauramista. Ja oli biisikin ihan menevä.
 |
| Studioeväitä. |
PÄIVITYS DAY AFTER 2. SEMIFINAL: Öööm, mitä tästä nyt sitten sanoisi. Tärpit olivat... no niitä ei ollut. Mikään esitys ei noussut millään tavalla suosikiksi. Norja oli ihan ok, perus redramaa. Kroatian jakomielitautinen jonkinsortin oopperaesitys onnistui ainakin naurattamaan. Samoin kuin Romanian hirveän kuuloinen räpin ja jodlauksen yhdistelmä, jossa paras juttu oli kertosäkeen onneton suomennos: "jodlidii jodladaa, pane huutaen!". 😃
2. semifinaali oli kyllä pettymys, taso oli todella huono. Tästä ryhmästä olisi Suomikin voinut ponnistaa jatkoon. Tietysti omaa keskittymistäkin häiritsi se, että ensimmäinen tunti täytyi harrastaa kanavarallia, koska Elämän peliä (lue Temptation Island) ei voinut jättää välistä. Silti...vähän tämä vei innostusta finaalista. Automaattisesti jatkossa olevien maiden esitykset on vielä kokonaisuudessaan näkemättä, mutta pätkien perusteella omat pisteet menee isäntämaa Ukrainalle, joka sentään toi tämän vuoden ainoan rockbändin kisaan.
PÄIVITYS DAY AFTER FINAALI: Eurovision 2017 ei pettänyt, monet esitykset kuulostivat nyt jotenkin selkeästi paremmilta kuin ekalla kuuntelukerralla ja kisa oli värikästä katsottavaa. Ja jes! Portugali voitti. Muutenkin omat suosikit vastasi aika hyvin Euroopan mielipiteitä, kerrankin. Ensi vuotta odotellessa taas, ehkä Suomi silloin voittaa Euroviisut. 😃
 |
| Lopullinen neljän kärki oli Portugali, Moldova, Belgia ja Ruotsi. Melko nappiin siis veikkaukset. |
Kommentit
Lähetä kommentti