New York, New York

Viime syksynä syttyi tulinen Amerikka-rakkaus. Vietimme silloin siskoni ja mieheni kanssa 10 kauan odotettua päivää New Yorkissa ja it was pure love at first sight. Etukäteen oli suunniteltu paljon tekemistä, koska näin ekalla kerralla nähtävää riittää. Ja täytyy sanoa, että meidän tehotrio kyllä hoiti homman hyvin kotiin, sillä aikalailla kaikki mitä pitikin saatiin koettua. Nähtävää jäi tottakai vielä seuraavillekin kerroille. New York tuntuu olevan kovassa suosiossa matkakohteena nyt tuttujenkin keskuudessa ja matkavinkkejä on allekirjoittaneelta jonkin verran kyselty. Tässä postauksessa kerronkin, mitä itselleni päällimmäisenä jäi reissusta mieleen sekä samalla vinkkejä ja inspistä siihen suuntaan matkaaville. Varoitan, että postaus tulee olemaan törkeän pitkä, kerrottavaa nimittäin riittää.

New Yorkia vesiltä katsottuna.

Majoitus. Hotellit ovat melko kalliita cityssä ja varsinkin 10 päiväksi laskua olisi tullut mukavasti, kun edes kohtuullisen hyvin olisimme kuitenkin halunneet majailla. Meille ratkaisuna toimi Airbnb, vuokrasimme siis verraten edullisen ja siistin kolmion Upper West Sidelta aivan Central Parkin kulmalta. New Yorkissa Airbnb:n toimintaa on rajoitettu paljon ja se on osittain jopa laitonta, säännöksien tarkoituksena on lähinnä karsia ammattimainen hostellimainen toiminta, joka kasvattaa sekä asuntopulaa että nostaa asuntojen vuokria. Paikalliset tv-kanavat syyti jatkuvaa propagandaa aiheesta vuorotellen sekä puolesta että vastaan. Asuntoja ei siis käytännössä saisi vuokrata alle 30 päiväksi, ellei vuokranantaja itse asu samassa asunnossa. Onnistuimme joka tapauksessa löytämään mukavan ja luotettavan vuokranantajan, vierailu sujui kaikin puolin oikein hyvin sen osalta ja asunto toimi loistavana tukikohteena meille. Tosin eräänä iltana koin kauhunhetkiä kun eräskin herra Torakka päätti tulla tervehtimään kylpyhuoneeseen, mutta sattuuhan noita paremmissakin piireissä. New Yorkin asunnoissa on myös omat ärsyttävyytensä, kuten esimerkiksi suihkut, jotka ruiskivat milloin minkäkin lämpöistä vettä. Tuntui olevan tuurista kiinni saiko lämmintä vettä, hytisikö jäätävässä sateessa vai paloiko iho kenties karrelle.


Lennot. Olimme suunnitelleet tätä reissua kauan ja kun alkukeväästä törmäsimme sattumalta huikean hyvään Facebook-tarjoukseen nappasimme sen heti. Eli siis saimme suorat edestakaiset Finnairin lennot ja hintaa jäi vain 350e/hlö. Lennot sujuivat todella mukavasti, 9 tuntia hurahti (kirjaimellisesti) siivillä, kun jokaisella oli omat kosketusnäyttötelevisionsa, joista sai valita uusia elokuvia ja sarjoja katsottavakseen. Viiniä sai ruokailujen yhteydessä pyytää vapaasti ja kaikille oli myös omat peitot ja tyynyt, eli elämän perusedellytykset olivat kunnossa. Vegeruoka oli hieman pettymys, toivottavasti siihen panostetaan jatkossa enemmän, koska ruuan makuun sen enempää puuttumatta esim. liharuuan tilanneet saivat myös suklaata ja juustoja ohessa, kun taas omassa versiossani ei ollut mitään korvaamaan näitä.. harmihan siinä tulee!


Super Shuttle. Olimme varanneet etukäteen kuljetuksen JFK:n lentokentältä majapaikkaamme Super Shuttlelta eli kimppakyytipalvelusta. Tämä tuli halvemmaksi kuin taksikyyti ja helpommaksi kuin metroilla seikkailu (reitti ei nimittäin ollut simppeleimmästä päästä). Palvelu oli kuitenkin pettymys, sillä jouduimme odottamaan kyytiä 1,5 h (luvattiin max 20 min). Suomen aikaan kello oli noin kaksi yöllä, olimme lentäneet pitkän lennon ja sen jälkeen jonottaneet ikuisuuden lentokentälle päästäksemme turvatarkastuksiin ja kuulusteluihin. Olimme siis aivan poikki. Kun kyyti viimein saapui kaikki sujui hyvin, palvelu oli ystävällistä ja meidät kuljetettiin ovelle saakka. Päätimme kuitenkin hoitaa paluumatkan julkisilla.

Kotipysäkkimme.

Metro. Karut metrotunnelit tulivat tutuiksi sekä äänekkäät, mutta harmittomat kerjäläiset metroissa erilaisten surkuttelutarinoindensa kera. Metrot olivat kuitenkin todella kätevä ja helppo tapa liikkua pitkien matkojen cityssä. Metrolla pääsi myös vähän pidemmälle esim. Brooklyniin ja Queensiin näppärästi ja metropysäkkejä löytyi melkein joka kulmalta (vaikka kaikki eivät aina olleetkaan toiminnassa). Asemilta sai ostettua metrolippuja, yhdensuuntainen matka maksoi 2,75 dollaria ja Metro Cardeille sai ladattua haluamallaan summalla matkoja. Meille kätevin oli 7 päivän kortti, jolla liikkui rajattomasti 30 dollarin hintaan sen seitsemän vuorokauden ajan.

Kävely. Vaikka liikuimme paljon metrolla, kävelimme myös todella paljon ja päivässä tuli helposti 36.000 askelta täyteen. Tästä muistutuksena toisen isovarpaani kynsi on edelleen kauttaaltaan pikimustana. Kävely teki kuitenkin myös hyvää ja ainakin kehtasimme syödä törkyruokaa paremmin mielin. Kämpältä Midtowniin oli n. 6 km kävelymatka, sekin tuli joitain kertoja taitettua.

Lenkkeilijät vauhdissa.

Sää. Ilmat oli syyskuun lopussa vielä upeat ja lämpöä riitti jopa 30 astetta. Viimeisenä päivänä viileni ja telkkarissakin julistettiin syksyn alkaneen.

JetLag. Aikaero Suomeen on seitsemän tuntia, kyllähän se sekoitti päätä jonkin verran. Paikan päällä oltiin kuitenkin virkeitä ja aikaeron vaikutuksen huomasi siinä, että olimme joka aamu pirteinä pystyssä jo heti kuuden jälkeen aamulla (ei tosiaan normaalia ainakaan itselleni) ja nukkumaan mentiin ennen kymmentä illalla (ei myöskään normaalia itselleni). Kotiin palattua vaikutukset olivat rajummat, olin seuraavan viikon ajan rättiväsynyt, en nukkunut öisin vaan vasta kellon soidessa töihin olisi uni alkanut maistua.

Maksaminen. Tämä oli raivostuttavaa, mikään ei nimittäin maksanut sen verran kuin hintalapussa kaupanhyllyillä tai ravintoloiden menuissa sanottiin, vaan kaikkeen lisättiin aina veroa ja/tai palvelumaksuja. Lopullinen hinta oli aina yllätys. Jotenkin ihan käsittämättömän typerää, ettei veroa voida laskea valmiiksi hintalappuun. Ja tokihan ravintoloissa kuului vielä lisäksi jättää 20% tippi, joten harvoin ruokailu pääsi varsinaisesti halvaksi tulemaan. Vaatteissa sentään hinnat täsmäsivät. Kortit toimi hyvin ja dollareitakin oltiin varattu reilusti mukaan.

Pommimies. Niinpä, kyllä vain. Ettei olisi liian seesteistä ollut, niin tottakai Suomessakkin laajasti uutisoitu Manhattanin pommimies alkoi riehua heti ensimmäisenä iltanamme Chelseassa ja oli muutaman päivän sen jälkeen karkumatkalla luomassa jännitystä elämään. Olimme räjähdysten tapahtuessa parin kilometrin päässä syömässä ja kiertelimme vielä tämän jälkeen rauhassa Times Squaren vilinässä, ihmettelimme muutamien metrolinjojen sulkeutumista "räjähdyksen takia", mutta todelliset tapahtumat selvisivät vasta asunnolle päästyämme Suomen Iltalehdestä. Sen jälkeen asiasta uutisoitiinkin jatkuvalla syötöllä joka tuutista ja kännykät hälyttivät WARNING-varoitusta. Seuraavina päivinä metroja ja joitain nähtävyyksiä vartioitiin tarkasti poliisin voimin, onneksi heppu jäi sitten aika nopeasti kiinni ja rauha laskeutui.

Presidentin vaalit. Päällä oli tietysti myös surullisenkuuluisat kaikkien aikojen törkyisimmät pressan vaalit, jotka näkyivät katukuvassa lähinnä niin, että molemmista ehdokkaista löytyi runsaasti erilaisia pilailutuotteita ja esim. Brooklyn Bridgen alkupäässä pääsi jopa oikein kuvaamaankin itsensä pahvisten ehdokkaiden kanssa.

Little did we know, että tämä ei jäänytkään vitsiksi.

Ruoka. Herkullisen pikaruuan mekka. Listalla olivat legendaariset Shake Shack-burgerit, Nathan'sin hodarit, Grimaldi'sin pizza, milkshaket, bagelit ja satunnaiset katukojut, joissa myytiin bretzeleitä, hodareita ja falafelejä. Myös soul foodia testattiin pari kertaa, ensimmäinen oli loistava asuntomme lähellä sijaitsevassa karibialaisessa ravintolassa ja toinen taas huonompi kuuluisassa Sylvia's ravintolassa Harlemin sydämessä. Myös salaatti -ja vegebaareja toki käytettiin ja sekä kiinalainen ruoka Chinatownissa että italialainen Little Italyssa myös testattiin. Erityisen hienosti tai kalliisti ei syöty minään päivänä ja joskus riitti ruokaisa piknik puistossakin.

Grimaldi's kasvispizza.

Shoppailu. Tätä harrastettiin yllättäen paljon. Ehdoton paikka on tietysti ainakin designer-merkkien outlet myymälä Century 21. Täältä löytyy siis merkkilaukkuja, kenkiä ja vaatteita naisille ja miehille isoilla alennuksilla ja voi tehdä hyviä löytöjä. Itselle tarttui mukaan ainakin Guessin laukku ja lompakko sekä Urban Outfittersin olkalaukku ihan pilkkahintaan. Century 21-liikkeitä löytyy kaksi, suurempi niistä on aivan One World Trade Centerin vieressä ja toinen Lincoln Centerin lähellä Upper West Sidella. Fifth Avenuelta löytyvät sitten kalliimmat luksusliikkeet (sekä tietysti kuuluisia rakennuksia kuten Empire State Building, Trump Tower, Flatiron Building ja Rockefeller Center). Lähettyvillä Broadwaylla on myös mm. Macy's tavaratalo ja suuri Victoria's Secret. Jälkimmäinen taisikin olla ehdoton suosikkimme tai itselleni erityisesti Victoria's Secretin sporttinen sivumerkki Pink, joiden molempien liikkeitä löytyi onneksi myös useampia ympäriinsä Manhattania. Muita kukkaroystävällisempiä ketjuliikkeitä löytyi erityisesti SoHosta ja NoHosta, näitä kolusimme erittäin ahkerasti läpi.

Shoppailupäivän lunchbreak Little Italyssa.

Macy's.

Ekan shoppailupäivän satoa.

Täytyy sitä välillä ihan rehellisesti turistiltakin näyttää.



Flatiron Building.

Central Park.  Siskoni pitkäaikainen unelma oli päästä juoksemaan aamulenkkejä Central Parkiin, joten sen läheisyys oli tärkeänä kriteerinä asuntoa etsiessä. Pariin kertaan nämä aamujuoksut suoritettiinkin (tai siis itse lähinnä puuskutin perässä). Heti ensimmäisenä päivänä kävelimme jo puiston läpi aina Fifht Avenuelle saakka, vaikka toki pysähtelimme matkalla viinille ja nähtävyyksille eli ei se urheilusta käynyt. Puisto on uskomattoman monipuolinen, maisema on vaihtelevaa ja sieltä löytyy mm. Alice in Wonderland-veistos, Strawberryfields eli John Lennonin muistomerkki, kirjallisuuspolku Literary Walk, Sheep Meadow -piknik kenttä ja vaikka sun mitä. Hauskinta on tietysti sen idyllinen vehreys, jota pilvenpiirtäjien silhuetit ympäröivät. Teimme puistoon myös piknikkejä pussiviinin ja herkkujen kera. Huomautan tähän vielä, että alkoholin nauttiminen Central Parkissa on putkareissun uhalla kielletty, eli varovasti sen viinipullon kanssa.


Sheep Meadow

Alice in Wonderland

Veneilijöitä Keskuspuistossa. 

Nämä kontrastit.

Bethesda-suihkukaivo ja terassi.

Piknikillä.

Times Square. Sanotaan, että jos Central Park on NYCin keuhkot, niin Times Square on sen sykkivä sydän. Tämä on todellinen turistiloukku, iltaisin väkimassat veivät mukanaan kadulla ja autotien valloittivat keltaiset taksit. Olihan se vaikuttava näky kaikkine neonvaloineen ja tuli siellä useammankin kerran pyörittyä keskeisen sijainninkin takia. Jopa Father Duffy Squaren punaisille portaille kiipesin urhoollisesti muita turisteja törkkien valokuvaamaan tämän komeuden. Täältä löytyi myös iki-ihana Disney-kauppa (joka kuuluu aina listalle kaupunkilomilla) sekä mm. Yankees -ja Mets-fanikaupat ja lähettyviltä myös huikeat herkkuliikkeet M&M's World ja Hershey's Chocolate World.


Time Squaren vilinässä.

 
One World Trade Center. Kun lähdimme World Trade Centerille ja 9/11 Memorial-muistomerkille oli karkumatkalla olevan pommimiehen uhka vielä todellinen ja näkyi raskaasti aseistautuneiden poliisien vahvalla läsnäololla. Tämä aamu oli myös ainoa sateinen päivä. Emme kokeneet sen suurempaa mielenkiintoa World Trade Centerin tutkimiseen, mutta täytyy todeta että muistomerkki oli todella pysäyttävä ja varsinkin näin sateen valuessa ympärillä näky oli dramaattinen. Tässä vieressä oli myös "se parempi" Century 21-liike, jossa tuli samalla vierailtua hartaasti.

Broadway. Teatterialueella sijaitsee 40 teatteria, joista Broadway-teatterit ovat Times Squaren lähettyvillä ja pienemmät Off-Broadway teatterit ympäriinsä Manhattania. Broadway-musikaaliin oli aivan M U S T päästä. Olen Lontoon broadwaylla nähnyt aikanaan Grease-musikaalin, ja se on syöpynyt pinkkeine drinkkeineen lähtemättömästi mieleen upeana kokemuksena. Teatteriliput on kalliita ja suosittuihin näytöksiin täytyy liput varata jopa kuukautta etukäteen. Kuitenkin saman illan näytöksiin myydään "jämälippuja" puoleen hintaan tkts:n kojuista, jotka sijaitsevat Times Squarella punaisten portaiden alapuolella sekä syrjäisemmässä South Street Seaportissa. Tämä jälkimmäinen koju aukeaa aiemmin (klo 11 päivittäin) kuin suositumpi koju Times Squarella (aukeaa klo 15), jonne ilmeisesti on aina pitkät jonot. Kannattaa siis suunnata Seaportin kojulle, olimme täällä ainoat asiakkaat ja näytöksiä oli hyvin jäljellä. Saimmekin liput mahtavaan School of Rockiin (mitä olin salaa vähän toivonutkin). Ilta oli mielettömän upea ja onnistunut, nämä näyttelijät ovat kyllä aivan uskomattomia (ja suurin osa heistä oli vasta lapsia!). Pahaa aavistamattomina tilattiin tietysti baaritiskiltä juomat (mukaan näytökseen) ja pulitimme kahdesta (isosta) skumpasta ja yhdestä oluesta 60 dollaria. Vähän siinä suut loksahti auki, mutta toisaalta juomat tulivat termo-teemamukeissa, joista oli paljon hyötyä loppureissun ajan ja ovat edelleen mukava muisto ihanasta illasta. Olisi tehnyt mieli hankkia liput vielä Aladdiniinkin, mutta se jäi valitettavasti nyt välistä.

American Museum of Natural History. Tämä oli ainoa museo jossa me "suuret kulttuurinystävät" reissun aikana vierailimme. Täällä kiinnosti tietysti dinosaurukset ja se "you-dum-dum-gimme-gum-gum"-heppu Night at the Museum-leffasta. Museo oli valtava ja nähtävää riitti vaikka kuinka paljon, mutta kyllä meidän huomio kiinnittyi lähinnä noihin edellämainittuihin vetonauloihin. Menimme museoon metrolla ja painelimme sisään suoraan metrotunnelista museoon johtavista sivuovista, mitään jonoa ei ollut ja pääsimme siis heti itse asiaan. Museoon "piti" maksaa vapaaehtoinen haluamansa suuruinen pääsymaksu, eihän sitä toki kehdannut olla maksamattakaan. Poistuessamme pääovista huvitti siellä sisään jonottavat valtavat ihmismassat, älä siis ihmeessä jonottele pääovella kun muitakin sisäänpääsyreittejä löytyy. ;)

Muinaisia monstereita riitti joka lähtöön.

Tämä oli se you-dum-dum-gimme-gum-gum-tyyppi.

China Town. Täältä löytyi halvimmat turistikrääsäkaupat, joissa tinkiminen todella kannatti. Turistikrääsällä tarkoitan nyt ihan laadukkaitakin perinteisiä I <3 NY-tuotteita, joista itselle tarttui mukaan (raivokkaan tinkimisen jälkeen) iki-ihana lämpöinen huppari, t-paita sekä joulukuusenpallo kokoelmiini. Täällä oli myös todellakin kiinalaista meininkiä ja laidasta laitaan ravintoloita, joissa kävimme muutamaan kertaan.

Little Italy. Tämä oli yllättävän pieni alue, jonka tunnisti kadun yläpuolella komeilevista italianlipun väreistä. Jonkinlaiset karnevaalit täällä oli myös käynnissä siellä vieraillessamme. Kävimme kerran lounaalla halvan mainoksen uhreina, todellinen lasku olikin sitten jotain aivan muuta eikä ruokakaan ollut kummoista. Lisäksi täältä löytyi ympärivuotinen Christmas Shop, joka oli kyllä todella hintava.

Statue of Liberty. Vapaudenpatsasta katsomaan suuntasimme ilmaisella lautalla (Staten Island Ferry), joka siis kuljettaa paikallisia Staten Islandille. Reitti kulkee patsaan ohi pysähtelemättä, mutta kyllä sen tästä kerkeää riittävän hyvin näkemään, jos ei siis ole kiinnostunut maksamaan paria kymppiä varsinaiselle Ellis Islandille vievästä turistilauttasta ja vähän lisää patsaan sisälle kapuamisesta. Satamassa yritettiin kovasti huijata mukaan turistikyyteihin ja korostettiin ilmaislautan olevan ainoastaan paikallisille, mutta suuntasimme silti sinne itsepäisesti korvaa lotkauttamatta. Staten Islandille päästyämme kiersimme saman tien takaisin lähtevään lauttaan, sillä tuolla saarella ei tosiaan mitään mielenkiintoista itsessään muutoin ole.

Coney Island. Vierailu Coney Islandilla on kuin sukellus vanhan ajan huvipuistomaailmaan. Täällä siis sijaitsee pitkä hiekkaranta sekä sen varrella ihastuttavan vanhanaikainen huvipuisto (lähes 90-vuotta vanhoine vuoristoratoineen), ruokakojuja ja baareja. Saari sijaitsee Brooklynin puolella ja sinne menee suora metroyhteys (tunnin reissuun varustauduimme varmuudenvuoksi täyttämällä School of Rock-mukimme viinillä, jos vaikka jano iskisi). Perille päästyä saavutaan venäläiseen kaupungisosaan, mikä näkyikin hämmästyttävän paljon katukuvassa. Nopeasti kuitenkin aukeaa lievästä likaisuudestaan huolimatta kaunis rantabulevardi. Harmiksemme Luna Parkin huvipuisto on auki vain kesäkuukausina ja vuoristorata-ajelu jäi siis tällä kertaa kokematta. Hellettä kuitenkin riitti ja kojut olivat auki, joten vietimme rantapäivää ja uimassakin pulahdimme. Söimme hodareita ja fish'n'chipsejä legendaarisessa Nathan's-hodarikojussa ja juomalla kävimme Ruby's-baarissa, josta löytyy kuuluisa jukeboxi valtavine valikoimineen (kovasti sinne kolikoita syydettiin, mutta ei ne meidän biisit tuntuneet kumminkaan ikinä soivan).

Brooklyn Bridge. Takaisintulomatka Coney Islandilta suoritettiin tietysti tutustumalla Brooklynin puoleen. Kävimme testaamassa Grimaldi'sin pizzat (oikein herkullisia olivatkin), mitään jonoa ei tänne ollut vaikka se kuulemma on yleistä. Ja sitten kävelimme Brooklyn Bridgen yli Manhattanille, mikä oli omanlaisensa kokemus jo sinäänsä.

Bar 65 Rainbow Room/ Top of the Rock. Rockefeller Centerin 65. kerroksessa sijaitsee Rainbow Roomin Bar 65. Tätä kokemusta ei kannata jättää välistä. Vähän parempaa vaatetta päälle ja drinksuille korkeuksiin. Drinkit ovat toki melko hintavia, mutta se on sen arvoista: näkymät ovat aivan tajuttoman huikeat. Myös ulkoterassilla pääsee käymään valokuvaamassa. Vain muutaman kerroksen korkeammalla 70. kerroksessa sijaitsee  Top of the Rock-näköalatasanne. Pähkäilimme pitkään menemmekö Empire State Buildingiin vai Top of the Rockiin (jälkikäteen ajateltuna en menisi enää kumpaakaan), lopulta päädyimme jälkimmäiseen koska sieltä suunnasta on mukava katsella Empire State Buildingin silhuettia eikä näkymää tasanteella häiritse kalteriaita, kuten toisessa vaihtoehdossa. Ostimme liput seuraavalle illalle auringon laskun aikaan (tämä lipunmyynti oli siinä mielessä fiksu, että tosiaan ajan varaamalla pääsi muun jonon ohi eikä siis tännekään tarvinnut jonotteluun aikaa käyttää). Hintaa lipuilla oli 34 dollaria. Ylös mentiin supernopealla hissillä, jossa soi jumputusmusiikki ja valoshow välkkyi. Ylhäällä näkymä oli tietenkin aivan sama kuin edellisillan baarissa, sillä erotuksella, että nyt näkymää peitti valtavat turistimassat ja eteenpäin sai runnoa kyynärvoimin. Onneksi sentään ajoitus osui aivan nappiin ja auringonlasku värjäsi taivasta kauniisti. Vinkkini on siis, että unohda Top of the Rock tai Empire State Building, pulita sen sijaan mieluummin parikymppiä drinkistä ja nautiskele rauhassa maisemista Rainbow Roomissa.

High Line. Puisto sijaitsee vanhalla ilmajunaradalla. Se on reilu 2 km pitkä vehreä kävelyreitti,
jonka varrella on runsaasti istuma ja löhöilypaikkoja. Onhan se hauska kontrasti kävellä
 kaupungin yläpuolella kasvillisuuden keskellä.

Wall Street. Käväistiin toki täällä Gordon Gekkon hoodeillakin
perinteisesti ihmettelemässä Trump Buildingia ja pörssiä.

Kaupunginosat. Kiersimme kiitettävästi tutustumassa Manhattanin eri kaupunginosiin, mutta muut osat New Yorkista kuten Queens ja Bronx jäivät vielä ensikertaan. Mieleenpainuvimpana näistä varmastikin oli visiitti Harlemin sydämeen. Olimme ainoat valkoihoiset kaduilla, vahva gangstameininki vallitsi ja rap-musiikki pauhasi. Siellä sijaitsi Apollo-teatteri sekä tunnettu soul food-ravintola Sylvia's, joka ei kuitenkaan ihan vastannut odotuksia tai sitten vaan tilasimme vääränlaiset annokset. Harlemin rajoilla (jossa oli huomattavasti rauhallisempaa) kävimme myös brunssilla Harlem Tavernissa, joka puolestaan oli ihana aamunavaus ennen pitkää kotimatkaa.

Harlem Tavern.

New York yllätti tietynlaisella kotoisuudellaan, siellä oli vaan todella helppoa ja rentoa olla. Suunnittelen jo palaavani seuraavaksi joulun aikaan, vaikkapa sattumoisin black fridayn alennusmyynteihin. Mutta kun nähtävää on maailmassa niiiiin paljon, ehkäpä seuraava Amerikan reissu suuntautuu kuitenkin Losiin, San Franciscoon, Miamiin, Vegasiin tai kenties maaseudulle...se jää nähtäväksi. Takaisin on kuitenkin päästävä ja äkkiä!


Nyt kuitenkin odotellaan jo kuumeisesti muutaman kuukauden päästä koittavaa Itävallan kierrosta.