Itsensä hemmottelu, hot or not?

Tarkoitus oli pitää raukea itsensä hemmottelu-viikonloppu, joka sisältäisi tietysti herkkuja, rentoutumista, pitkiä hitaita aamuja, ystävän näkemistä, lukuhetkiä, Netflix-sarjoja ja hiihtolenkkejä. Omasta ajasta pitää ottaa kaikki ilo irti. Olin siis eläinten vahtina kotosalla, kun miehellä oli omia rientoja. Kaikki alkoikin lupaavasti, sillä selkeästi miehellä oli ollut samat ajatukset viikonlopun vietostani ja kotona odotti yllätyksenä kukkia, lempiviiniäni, jäätelöä ja valkosuklaalla kuorrutettu leivos. Tänä viikonloppuna ei kuulemma tarvitsisi linjoista huolehtia. Tästä autuaan tietämättömänä olin toki myös itse hakenut itselleni kukkia, juuri tuota samaista viiniä ja suklaata. Ainakin tämä herkutteluosuus siis viikonlopusta toteutui tuplastikin, urheilu ja rentoutuminen puolestaan eivät sitten niinkään.

Perjantai-illan huumaa.

Olen muuten tällä hetkellä huolestuttavasti riippuvainen tuosta Sevanin hummuksesta, valkosipulilla tai ilman. Ei kai ole enää mitään järkeä tehdä itse hummusta, kun valmiina saa näin hyvää. Se on koostumukseltaankin niin ihanan kuohkeaa. Dippailen tätä leivän paloihin, ruissipseihin ja oikeastaan ihan mihin vaan. Kyllä ruotsalaiset taas vaan osaa.




Rakkaus Sevanin hummukseen.

Vielä huolestuttavampaa on ehkä kuitenkin kyltymätön himo lapsuuden inhokki-suklaaseeni eli Da Capoihin (niihin Bites-pusseihin). Maistoin niitä puolivahingossa pitkästä aikaa ja mikä shokki, ne maistuivatkin hyviltä. Näin se maku muuttuu iän myötä. Toisaalta nämähän ovat rommilla maustettua tummaa suklaata, eli ei ole ihme, jos ne eivät lapselle ole ykkösenä makeislistalla.

Noh, mutta niin, takaisin asiaan. Kaikkihan ei tosiaan aina mene niinkuin Strömsössä. Rentoutumiseni suhteen koira nimittäin päätti aivan toisin. Tai sen maha. Jokin vatsapöpö siihen ilmeisesti iski ja aamuyöstä alkaen ravattiin noin tunnin tai parin välein ulkona ripuloimassa (tai siis itse kyllä olin ihan vain hengessä mukana). Tämä jatkui perjantaiyöstä sunnuntai-aamuun asti ja oma olo oli siis lopulta virkistyneen ja levänneen sijasta lähinnä vain rättiväsynyt.

Tästä pienestä takaiskusta huolimatta viikonloppuna tuli joka tapauksessa testattua kaksikin suht tuoretta Lahtelaista ravintolaa, joissa en vielä ollut itse aiemmin ehtinyt käymään. Ystävän kanssa vaihdettiin lauantaina kuulumisia vegeravintola Lipterin lounaalla ja sunnuntaina puolestaan Domino Sushissa maisteltiin kaikenlaisia makirullia. Täytyy sanoa, että itseni tulee jatkossa löytämään varmasti aika usein Domino Sushista, ei niinkään ehkä päivälliseltä (vaikka sushia ehdottomasti rakastankin) mutta viiniltä ja suklaasushilta. Kyllä vain, jos joku kyseiseen ravintolaan eksyy niin suosittelen ehdottomasti tilaamaan Kuro-nimisen jälkiruoan. Siis suklaaseen käärittyjä mansikka-banaani-kiivi-ananas-rullia. Mielettömän hyvää.

Makirullat maistui, näissä oli vegeä, rapuja ja anjovista. Mutta wasabi ei ollut tulista(?!) ja rullat vähän turhan lämpimiä.

Kuro-rullat, törkeän hyviä... uusi suosikkini!

Vielä lauantaihin palatakseni, kokkailin itselleni illalliseksi niinkin gourmet-ruokaa kuin pizzaa. Tein kuitenkin näin kaiken muun herkuttelun ohessa hieman paremman omatunnon pizzan eli käytin kukkakaalipohjaa. Tämähän onkin aikamoinen hitti ollut ja moni varmaan on tätä jo kokeillutkin. Tämä ei maistu perinteiseltä pitsapohjalta eikä ole tarkoituskaan, todella hyvää se jokatapauksessa on. Ehkä maultaan enemmänkin pitsapohjan ja munakkaan sekoitusta. Kannattaa kokeilla, jos ei vielä ole ehtinyt, tätä voi tosiaan herkutella ainakin paremmilla mielin kuin jauhopohjaa.

KUKKAKAALIPIZZA


1 kukkakaali (n.700 g)
2 dl parmesanraastetta
2 kananmunaa

Paloittele kukkakaali ja surauta tehosekoittimessa riisimäiseksi silpuksi. Paista silppua oliiviöljyssä, kunnes saa vähän väriä. Anna jäähtyä. Lisää sitten juustoraaste ja munat, sekoita taikinaksi. Taputtele pellille (tästä tuli melkein kokonainen pellillinen) ja esipaista 225 asteessa alatasolla 10 min. Lisää täytteet ja paista vielä 15 min.

Täytteenä Pastellan basilika-pastakastiketta, viipaloitu mozzarella-pallo, puolitettuja kirsikkatomaatteja, viipaloituja ja paistettuja tuoreita herkkusieniä, mustapippuria, ruususuolaa ja Provencen yrttiseosta. Päälle tuoreita basilikan lehtiä.

Hiilarivapaata herkkupitsaa.

Viikonloppu tuntui hurahtavan nopeasti, enkä ehtinyt toteuttaa puoliakaan suunnitelmistani. Hiihtolenkit jäivät nyt siis vielä odottelemaan, toisaalta ehkä tästä kaikesta koiran kanssa ulkona ravaamisesta kuitenkin jonkun verran hyötyliikuntaa sain. Sunnuntaiaamuna kun koirankin vatsa oli taas kunnossa, palkitsin itseäni hitaalla aamulla sängyssä ja ihanan epäterveellisellä aamiaisella. Paljastetaan tässä nyt vielä sellainen nolohko yksityiskohta, että vaikka asumme 120 neliöisessä, tilavassa, kaksikerroksisessa asunnossa, meillä on erikoinen tapa silloin tällöin raahata sängyn patjat olohuoneeseen ja ikäänkuin "retkeillä" yläkerrassa. Jotain selittämättömän hauskaa siinä vaan on. Ja olohuoneeseen linnoittautuneena vietin siis tämänkin viikonlopun. Kai tästä taas jaksaa uuteen viikkoon ponnistaa.



Hitaita aamuja ja terveellisiä aamiaisia.