Kesäseikkailu Loviisassa

Loviisa on tainnut jäädä monien mielessä Porvoon varjoon ja kieltämättä yllätyin itsekin miten idyllinen merenrantakaupunki vanhoine kivi –ja puutaloineen sekä houkuttelevine kahviloineen onkaan kyseessä. Suurelle yleisölle Loviisa on tuttu (jos on) lähinnä Sibeliuksen lapsuuden kesäpaikkana sekä Onneli ja Anneli-elokuvien kuvauspaikkana. Mutta tämä kaupunki pisti sydämeni sykkimään siihen tahtiin, että ihan oikeasti tuli tämän visiitin jälkeen katsastettua Loviisan asuntomarkkinoiden tarjonta, kelpaisi nimittäin kotikaupungiksikin. Mukavan pieni ja kaikki lähellä, paljon tunnelmallisia paikkoja sekä se meren vahva läsnäolo. Tosin olematon ruotsin kielen taitoni saattaisi täällä tulla ongelmaksi, melkein puolet väestöstä kun puhuu sitä äidinkielenään.

 

Kohti Svartholmaa

Pääsimme siis Loviisaan viikonlopun viettoon siskon ja tämän miesystävän kutsumina. Viikonloppu lähtikin parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, kun suunnattiin moottoriveneellä meren ulapalle kohti Svartholman linnoitussaarta. Loviisan edustalta löytyy siis myös oma ”Suomen linna”, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Svartholman linnoitus on peräisin 1700-luvulta ja on toiminut historian saatossa niin sotilaallisena tukikohtana kuin vankilanakin. Englantilaiset kuitenkin räjäyttivät sen tuusannuuskaksi Krimin sodassa 1850-luvulla ja vasta 1998 linnoituksen rauniot saatiin vuosikymmenten työn jälkeen kokonaan restauroitua nykyiseen muotoonsa. Saari on tänä päivänä melkoisen vilkaskin matkailukohde, josta löytyy sekä museonäyttelyä että ravintolaa. Alkuun etsimme vapaan nuotiopaikan ja korkkasimme Prosecco-pullon, kyytipoikana grillimakkaraa, patonkia ja mansikoita. Sitten aloitimme toden teolla saaren kiertelyn, sen historiaan tutustumisen ja raunioiden lähemmän tarkastelun sekä sen pimeiden käytävien tutkimisen. Kun sukelsimme yhden sellaisen käytävän pimeyden syövereihin, koira sai hetken kävelyn jälkeen äkillisen sätkyn ja pakeni juoksujalkaa hihnaansa kiskoen takasin ulos. Se taisi aistia tai nähdä jotain mitä me emme, joten itsekin kipitin suosiolla sen perässä lohdulliseen päivän valoon iho kananlihalla. Muutamasta mahdollisesta kummituksesta huolimatta saari oli kaikkineen mielenkiintoinen ja kaunis retkikohde, vierailu päätettiin vielä viinilasillisiin ravintolan pihamaalla.

 

Laivakoiraa vähän jännittää

Näissä pimeissä tunneleissa voisi piilotella vaikka mikä

Koirakin oli kauhuissaan :D

Illalla saatiin nauttia grilliherkkuja (mmmm, ne tuoreet kampasimpukat ja katkaravut!) ja aika paljon lisää viiniä. Seuraavana päivänä päätettiin tutustua kaupunkiin vielä paremmin ja saatiinkin ihan opastettu kierros isännältämme. Kävelimme Myllyharjun lenkkipolun kautta keskustaan. Polku sijaitsee metsäisellä harjulla, jonka näköalatornista näkee kauas merelle ja jonka varrelta löytyi tosiaan myös 190-vuotta vanha tuulimylly sekä sodan aikainen tykki. Harjulta sitten laskeuduttiin näyttävälle kirkolle, jonka tiilet muuten ovat suurimmaksi osaksi Svartholman linnoituksen raunioista kerättyjä. 

Myllyharjun hieno tuulimylly

Pojat leikkii

Kirkko suihkulähteineen oli vaikuttava

Keskustan kaduilla kiinnosti erityisesti Marilyn-elokuvateatteri, joka on kuulemma sisältä suoranainen nähtävyys vanhanaikaisena säilytetyn tyylinsä ansiosta. Täytynee siis tulla Loviisaan seuraavaksi elokuviin. Onnelin ja Annelinkin maailmaan pääsin sen verran, että kävin istahtamassa heidän värikkään kotitalonsa terassilla. Historiallisessa Kappelin puistossa ihasteltiin 1800-luvun loistoa sekä tsaarin aikaiseksi restauroitua huonetta Loviisan Kappeli-ravintolassa. Tästä matka jatkui kohti satamaa mutta siinä välissä tarkastettiin vielä Tuhannen Tuskan Kahvilan kauniisti kukkiva sisäpiha ja vielä kauniimmat posliinikattaukset. Muutenkin vanhat puutalot ja kivetyt kadut tosiaan muistuttivat Povoosta.

 

Hempeän vaaleanpunainen Raatihuone on kukka-asetelmineen idyllinen maamerkki. 

Onnelin ja Annelin talon kuistilla

Tsaarin aikaista loistoa ja hurjan herkullisen näköisiä kakkuja Loviisan Kappelissa

Loviisassa meri on todella vallitseva elementti ja Laivasilta on ihastuttava Porvoon joen varrelta tuttuine punaisine aittoineen. Nämä Loviisan suola-aittat tosin siis pönöttävät joen varren sijasta rantaraitilla. Kesäisin pienet putiikit ja ravintolat avaavat niissä ovensa, valikoimasta löytyi ainakin afrikkalaista sisustusmyymälää, taidegalleriaa ja merenkulkumuseota. Pysähdyimme erään mukavan oloisen ravintolan terassille kuohuvalle auringon helottaessa. Galleria Saltbodanilla oli myös aika mielenkiintoinen pieni näyttely alakulttuuripainotteisten bändien keikkajulisteissa ja levynkansissa esiintyneistä graafisista taidonnäytteistä. Yksi julisteista meni myöhemmin tilaukseenkin.  

Afrikkalaisia käsitöitä

Merenkulkumuseo

Vilunki 3000-taiteilijanimellä esiintyvän Vuoden Graafikon teokset kiinnostivat Saltbodanin Galleriassa

Tämän reilun 6 kilometrin sightseeing-kierroksen jälkeen aloimme tehdä lähtöä takaisin mökille Askolaan, mutta pieni pala sydäntä kieltämättä jäi Loviisaankin, tänne tullaan varmasti fiilistelemään vielä useamminkin. Seuraavaksi sitten ainakin sinne elokuvateatteriin ja Strömforsin ruukkialueella piipahtamaan.