Nääs Tampereelta

Tampere on yksi lempikaupungeistani ja lähiseutuineen aika todennäköinen vaihtoehto uudeksi asuinpaikaksi, jos joskus muuttoa aletaan miettimään. Siellä on kaikkea mitä voi tarvita, mutta silti ainakin omasta näkökulmasta kauniimpaa ja rauhallisempaa kuin Helsingissä. Eikä siellä ihan yksinkään tarvitsisi olla, nääs sieltä löytyy muutama serkku siippoineen sekä lähistöltä pari kaveriakin. Niitä serkkuja ja siippoja käytiinkin nyt morottamassa (haha, yritän epäonnistuneesti puhua tamperetta, sehän on ihan oma kiälensä). Kun kaksi supersuunnittelijaa eli illan emännät on päästetty vauhtiin, voi näköjään odottaa vain sitä parasta. Kaikki oli nimittäin niin viimeisen päälle, että tällainen itseni kaltainen "hälläväliä-suunnittelin-häänikin-viimeisellä-viikolla"-tyyppi ei voinut kuin ihastella huuli pyöreänä niitä kaikkia erimuotoisia -ja makuisia cocktailpaloja, askarreltuja kylttejä, pelejä ja karttoja tai täydellisen hyvää illallista (munakoisovuoan resepti on tallessa). Siis niinkuin mitäh, ihan uskomattoman ihanaa, että jotkut oikeasti panostavat illanviettoihin tässä määrin. Lähden Chicagosta Manseen jatkossa ihan anytime.

Suolaisia cocktailpaloja... eikä tässä edes näy ollenkaan kaikki.

Makeita cocktailpaloja.

Tasa-arvoisen avioliittolain ja naistenpäivän kunniaksi aiheeseen sopivaa juomaa.

Pääsimme myös tutustumaan tähän hianoon kaupunkiin "kulttuurikierroksella" (lue baarikierros), jolla kaikki ylpeinä saavutimme korkeimman arvonimen Hatrick Laine. Päälimmäisenä jäi mieleen ensimmäinen etappi (ehkä humalan alhaisemmasta tasostakin johtuen) eli Moro Sky Bar Torni-hotellin 25. kerroksessa, upeat näköalat kaupungin ja järvien yli sekä shampanjaa tarjouksessa, mikä voisi olla parempaa? Ai niin, tiedän! Ehkä vielä hitusen parempaa oli juoda drinkkejä New Yorkissa Rockefeller Centerin 65. kerroksessa. Mutta heti seuraavaksi sen jälkeen suosittelen toki Moro Sky Baria. Ihan oikeasti se ylitti kyllä silmissäni ainakin Helsingin vastaavan Clarion-hotellin Sky Roomin.



Kulttuurikierroksen reittikartta.

Moro Sky Bar ja shampanjaa tytöille.

Yövyimme Lapland hotellissa, josta nimensä mukaisesti löytyi oikeasti poroja ja joulupukkeja (tai siis poron taljoja ja sarvia sekä seinämaalauksia joulupukista). Olimme vieläpä 5.kerroksessa, joka oli nimeltään Joulumaa eli sieltähän se joulupukki tonttuineen nimenomaan löytyi. Hotelli oli tästä huolimatta oikein kiva, huone viihtyisä ja erityisesti aamiaista arvostin korkealle, vaihtoehtoja löytyi hyvin lihattomaankin ruokavalioon vaikka perinteiset mustat makkarat ja varmaan poronlihatkin tiskillä myös komeili. Onhan se aina ihanaa herätä rauhassa pehmeästä hotellisängystä ja päästä runsaalle aamiaiselle. Päiväkännien paras puoli (ainakin näin vanhalla iällä) on myös siinä, että keskiyöhön mennessä on jo sen verran selvinnyt ja väsynyt, ettei seuraavana päivänä tarvitse kärsiä kankkusesta (mitkä alkaa tässä iässä olemaan jo melkein tappavia).



Viihtyisä huone.

Joulumaa-kerroksen kuvataidetta.

Aamiainen oli maistuva.

Kylähän täälä viihty nääs ja nysseki kulki! On myös hauskaa, että serkusten (ja siippojen) kanssa tulee nykyään vietettyä melko useinkin aikaa, toivottavasti jaksetaan jatkossakin säännöllisesti näitä meidän pikku krebailuja harrastaa. Seuraavaksi taisikin jo olla puhetta Helsingin keikasta..