Viikinkejä Roskildessa ja jännitystä Christianiassa

3. päivä

”Dingdondingdongdingdong” …juuri kun kuvittelit helpottuneena, että lauantaiaamuna ei ainakaan tarvitse herätä työmaakoneiden meteliin aamuvarhaisella, niin heräätkin viereisen kirkon kellojen loppumattomaan kilkatukseen. Ja mitä ihmettä, olo on heikko, kuumeinen ja päätä särkee, olenko tosiaan tullut kipeäksi? Nopeasti selvisi, että miestä vaivasi sama kummallinen virus.. ja tosiaan, kankkunen oli siis päässyt kylään. Kesäillan huuma taisi viedä mukanaan vähän liiaksikin. Aikaisesta herätyksestä huolimatta vietimme hyvin hitaan aamun keräillen itseämme kasaan. Tälle päivälle oli kaikki suunnitelmat ihan auki, säätiedotuskin lupaili pahaenteisesti sadetta ja ukkosta. Lopulta laahustimme vastaantulevaan kahvilaan teelle/kahville mietiskelemään mitä keksittäisiin. 

Päätimme hypätä junaan ja suunnata Roskildeen. Kun pääsimme juna-asemalle alkoivat ensimmäiset isot sadepisarat tipahdella, mutta perillä 25 minuutin matkan päässä paistoi vielä aurinko. Roskilde on tietysti tunnettu niistä kuuluisista rock-festareistaan, mutta se on myös historiallisesti merkittävä suloinen pikku kaupunki, jonka rauhallisia katuja oli mukava kuljeskella. Roskilde on Tanskan entinen pääkaupunki, sen tuomiokirkkoon on haudattu suuri joukko Tanskan kuninkaallisia ja sen vuonoista on nostettu uponneita viikinkilaivoja. Ja juuri näiden viikinkilaivojen perässä suunnistimmekin keskustan poikki vuonon rantaan pakahduttavassa kuumuudessa. Pysähdyimme kauniilla ranta-alueella Snekken-ravintolaan ja vaikka tarjolla olisi ollut houkuttelevan runsas brunssi, päädyimme helpottamaan krapulaista olotilaamme herkullisen rasvaisilla pizzoilla. 😃

Roskilden keskusaukiolla

Roskilden kujilla

Bianca-pizza perunalla (?), hyvää oli!

Ranta-alueella oli paljon nähtävää: viikinkiaikaa jäljitteleviä veneitä ja laivoja, keskiaikaisia työpajoja ja myös se varsinainen Viikinkilaivamuseo, josta löytyy 5 aitoa syvyyksistä nostettua viikinkilaivaa sekä viikinkiaikoja tutkiva keskus. Pääsinpä pukeutumaankin viikingiksi (näytin tosin ehkä enemmän Taru Sormusten Herrasta-leffojen örkiltä?!). Rannalta löytyvällä erityisen hienolla viikinkilaivan jäljitelmällä pääsee kesäisin myös purjehtimaan, nyt toukokuussa sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan vielä ollut. Kokonaisuutena paikka oli kiehtova, ei välttämättä ehkä ihan pääsymaksun arvoinen, mutta joka tapauksessa täällä oli todella kiva viettää kesäpäivää ja hyvin olisi riittänyt pelkästään ulkona kiertelykin.

Örkki vai viikinki? 

Hiljalleen palailtiin puistomaisemien ja Tuomiokirkon kautta keskustaan ja ensimmäisten sadepisaroiden alkaessa tipahtelemaan pääsimme juuri sopivasti jälleen rautatieasemalle ja matkasimme takaisin Köpikseen.

Maalaispolkuja pitkin takaisin keskustaan pilvien kasaantuessa

Nyt alkaa jo tulla kiire myrskyä karkuun

Lepäiltyämme jonkun aikaa kämpällä, lähdimme lämmenneeseen iltaan tallustamaan kohti Christianshavnia, joka sijaitsee Knippelsbron sillan toisella puolella. Kiertelimme hetken satama-alueella ja suuntasimme sitten kaupan kautta juomille kanaalin varteen. Jäimme istuskelemaan hieman ”väärälle” puolelle, sillä rauhaa rikkoivat muutamat ilmeisen sekavassa tilassa olevat huumeidenkäyttäjät. Täältähän löytyy myös pahamaineinen Christianian vapaakaupunki, jossa käydään vilkasta huumekauppaa. Kuitenkin heti selän kääntämällä avautui toiselle puolelle ihastuttava kanaalimaisema useine ravintoloineen ja baareineen. Jatkoimme täältä Vor Freselsr Kirkenille, jonka hauska spiraalitorni on näkemisen arvoinen.

Vor Freselsr Kirke

Nopeasti sen jälkeen löysimmekin itsemme jo tuon Christianian vapaakaupungin portilta. Christiania on 36 hehtaarin kokoinen entinen kasarmialue, joka on tosiaan julistanut itsensä vapaakaupungiksi. Paikka on tunnettu boheemista rosoisuudestaan, ravintoloista ja kahviloista, mutta erityisesti se kuitenkin tiedetään huumeiden tyyssijana, anarkistien ja taiteilijoiden asuinpaikkana. Ja mehän tupsahdimme portista suoraan paheiden keskukseen eli Pusher Streetille, jossa valokuvaaminenkin on kielletty. Kesäisenä lauantai-iltana meno saattoi olla vielä normaaliakin villimpää ja kokemus oli aika pelottava. Alueella esiintyy usein levottomuuksia, sinne on viime vuosina rantautunut mm. ulkopuolisia jengiläisiä valtaamaan huumekauppaa. Poliisi teki tänne viimeksi ihan äskettäin suuren ratsian ja nytkin poliisin läsnäolo (onneksi) näkyi voimakkaasti. Yritimme näyttää mahdollisimman rennoilta ja cooleilta, samalla kun pienessä pakokauhussa jo katselimme poispääsyreittiä. 😃 Paikka oli todella makean näköinen värikkäine seinämaalauksineen, nimenomaan rosoinen ja ehdottoman mieleenpainuva. Katu kuhisi kuitenkin toinen toistaan vaarallisemman oloista heppua ja meininki vaikutti hyvin villiltä. Päädyimme eräälle hiljaiselle sivukadullekin ja siellä vastaan tulevat uhkaavat kaverit saivat jo pistämään tiuhemminkin jalkaa toisen eteen. Christianiasta löytyy kyllä myös rauhallisia ranta-alueita ja onhan se kaikesta huolimatta myös suuri turistinähtävyys, mutta Pusher Street riitti järkyttämään meitä sen verran, että poistuimme tyytyväisinä kun olimme yhä hengissä.

Jatkoimme Christiansholmin satamaan, jossa vallitsi taas täysin erilainen ilmapiiri. Alue vaikutti varakkaalta ja rannalla istuskeli paljon juhlatuulella olevaa piknik-kansaa. Liityimme heidän joukkoonsa, löysimme kaupasta eväiden lisäksi ihan nerokkaat piknik-viinipullotkin, joissa tuli mukit mukana. Tässä oli ihana rentoutua pilvien takana laskeutuvaa aurinkoa katsellen. Kanaalin toisella puolella pörräsi helikopteri kuvaamassa kuninkaallisia syntymäpäiviä.

Pikkuhiljaa valuttelimme sillan yli Nyhavniin ja sieltä taas Strogetille. Sivuhuomautuksena täytyy muuten antaa kunniamaininta Kööpenhaminan yleisille vessoille, en ole ikinä käynyt näin siisteissä katuvessoissa (tai ylipäänsä missään vessoissa), ne hohkaavat puhtauttaan ja hanatkin ovat kullattuja.

Kadun varrelta nappasimme Bubble Wafflesin, joka vaikutti olevan suosittu erikoisherkku täällä. Ja ai että, miten taivaalliselta melonijäätelöllä ja mansikoilla täytetty tuore kuplavohveli maistuikaan! Päädyimme pussikaljalle ja herkuttelemaan vohvelia sattumalta kaupungin vanhimman suihkulähteen Caritasin reunalle.

Pussikaljalla Caritasilla

Viimeinen vilkaisu Tivoliin

Raatihuoneen aukiolla

Illan pimetessä kävelimme kotia kohden Meatpacking Districtin kautta ja jäimme myöhäiselle illalliselle hienoon vanhan Bosch-rakennuksen Bob-nimiseen ravintolaan, jota kaikki ohikulkijat tuntuivat innokkaasti valokuvaavan.

Bob-ravintola

Artisokkaa monella tapaa

Kämpällä pakkailimme ja siivoilimme, herätys aamulla olisi jo kuuden jälkeen. Katselimme siitä huolimatta vielä meillä nyt kesken olevaa (osuvasti tanskalaista maailmanlopun Kööpenhaminaan sijoittuvaa) The Rain-sarjaa Netflixistä naukkaillen viimeisiä viinejä ja kuunnellen puolen yön aikaan ulkona paukkuvia Tivolin ilotulituksia, ihan emme sentään jaksaneet jäädä niitä alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti keskustaan katselemaan. Puhelimen mukaan olemme kävelleet tämän kolmen päivän aikana 50 km, onneksi jalassa oli hyvät lenkkarit eikä tuntunut missään!

Huomenna puoliltapäivin olemme sitten jo kotona, good bye Copenhagen, olit ihana!❤

Aikaisempien päiviemme seikkailuista Kööpenhaminassa voit lukea täältä:
2. päivä: Turistikiertelyä ja chillailua Köpiksessä
1. päivä: Tutustumista Kööpenhaminaan