Lomailua

Lomalla on niin kiireistä, ettei meinaa ehtiä tännekään kirjoitella. Onneksi se kiire on hetkistä nauttimista. Ensimmäinen lomaviikko meitä hellittiin helteillä ja se viikko kuluikin suurelta osin mökillä Askolassa. Mies teki etätöitä tai käväisi välillä töissä kun itse otin aurinkoa ja pulahtelin järveen. Aamiaiset sai nauttia poikkeuksetta auringon lämmössä, lounaaksi leivoin suolaista piirakkaa ja jälkkäriksi marenkikakkua, päivälliseksi grillailtiin milloin mitäkin, seitania, kasviksia, burgereita.. jne. Päivät kului rattoisasti. Iltaisin saunottiin tai soudeltiin ilta-auringossa. Lenkkivarusteetkin oli tunnollisesti pakattu mukaan, mutta pelkäksi viinin tissutteluksihan se sitten meni koko homma. Ja se on ihan oikein lomalla.

Lomamuija.

Pieni maailman paras ystävä kulkee aina mukana.

Parasta aamiaista.

Yksi sadepäiväkin sattui alkuun, takka lämmitti.

Tällä pavlova-kuvalla voitin instakilpailusta Dr. Oetkerin leivontatuotepaketin. Nyt joudun siis oikeasti alkaa leipomaan enemmän. Kiitos vaan pavlovasta inspiraationlähteelleni Jennille. ;)

Soutelua ilta-auringossa.

Hitti-iltapala: punaisella pestolla, viipaloidulla mozzarellalla, pikku tomaateilla ja basilikalla päällystetyt uunileivät.

Perjantaina jatkettiin mökiltä matkaa Porvooseen, jossa kierreltiin taas niitä iki-ihania mukulakivikatuja ja istahdettiin syömään mukavalle sisäpihalle, itsetehdyt jäätelöt haettiin Cafe Postresista. Tällä kertaa ei nähty Porvoossa asuvaa siskoani, koska hän ei ollut kotosalla. Juuri nyt hän onkin itseasiassa ihan muilla mailla. Ja siitä puheen ollen matkakuumeeni on vakavassa nosteessa ja Slovakian vuoristo on alkanut kiehtoa kovasti, kannattaakin lukaista siskoni matkan etenemistä täältä. Täytyy nostaa hattua rohkeudelle, hän päätti lähteä seikkailuun yksin ja reissu kuulostaakin jännittävältä. Matkakuumettani vähän helpottaa vielä tänä kesänä itseäni odottavat Madeiran luontopolut.

Synttäriviikonloppu kuluikin sitten Aulangolla, kuten joku on saattanut edellisestä postauksesta lukaista. Ei siitä siis enää enempää. Kun helle jatkui vielä maanantainakin, päätimme suunnata Helsingin Hietsuun Rock the Beach-tapahtumaan. Pääesiintyjänä oli Foo Fighters, josta mies oli meuhkannut jo pitkän aikaa. Oli kuitenkin ihan fiksua odotella viime tippaan, sillä saimme hankittua liput samana aamuna lähes puoleen hintaan alkuperäisestä. Tämä oli kyllä festari makuuni: viiniä rantahiekalla ja kahlailua meriaalloissa. Ja kyllähän Biffy Clyro ja Foo Fighters ihan kovia nimiä on omaankin musamakuun. 25.000 ihmistä on näköjään riittävästi, ettei onnistuttu siellä olleen kaverin kanssa törmäämään toisiimme yrityksistä huolimatta ja tapahtumassa töissä ollut siskokin pysytteli visusti piilossa.

Sitä seuraavat pari sadepäivää kuluikin Lahdessa lounastaen ja shoppaillen sisutusroinaa sekä ystävän kanssa kahvitellen. Tukkaakin tuli laitatettua kuosiin, nyt on pituutta kuin Tähkäpäällä. No melkein ainakin. Ja kotona sain viimein aikaiseksi jopa siivottua vaatekaappini! Se onkin nimittäin tuntunut mahdottomalta tehtävältä pitkän aikaa. Jätesäkillinen vaatteita lähti roskiin ja toinen kierrätystä/kirpparia odottelemaan niiden kymmenen muun jätesäkin kanssa, jotka olen jo aikaisemmin karsinut kaapistani. Tässä kun on tullut käytyä läpi niin monta eri vaatekokoa viime vuosien aikana, että liian suuria vaatteita on edelleen säilössä riesaksi asti. Sadepäivieni piristäjänä on toiminut myös norjalainen nuorisosarja Skam, kyllä, olen näköjään ikiteini kun tämä vaan toimii.

Juhannuksen viettoa aloiteltiin jo aikaisin torstaina. En muista, että olisin viettänyt yhtään juhannusta muualla kuin mökillä perheen ja sukulaisten kanssa. Enkä voi kuvitella sitä muualla viettävänikään, vaikka never say never. Tänä vuonna oman perheeni edustus oli tosin vähäistä isäni ikävän sairastelun takia, mutta siskoista sentään yksi saapui paikalle lapsineen. Ja tietysti myös koko katras serkkuja siippoineen. Täytyy taas laittaa note to myself: Vaikka drinksut maistuisi kuinka hyviltä, pysy viinissä. Onnistuin nimittäin hankkimaan itselleni aika huonon olon loppuillasta. Savusauna kuitenkin savusi tapansa mukaan ja kokko roihusi perinteisesti puolilta öin, juhannussääkin oli tavanomaisen kylmä, kuinkas muutenkaan. Valtakunnassa kaikki hyvin siis. Lähes ysikymppinen pappammekin jammaili hetken poikien soitellessa kitaraa.

Siskon kanssa juhannustunnelmissa.

Ja muutaman muunkin kivan tytön.

Juhannuskokolla.

Öiset makkaranpaistelut.

Heti sunnuntaina suunnattiin Saimaan rannalle Sulkavalle miehen puolen suvun mökille. Säät on vaihdelleet kauniin aurinkoisesta yllättäviin ukkosmyrskyihin ja raekuuroihin. Ukkosen saapuessa innostuttiin niin paljon, että sammutettiin heti kaikki sähkölaitteet ja sytyteltiin kynttilöitä. Jotenkin ukkonen ja rankkasade on aina olleet itselleni tunnelman luojia ja erityisesti mökillä se on jännää, kun luonnonvoimat todella tuntee. Tietysti myrskyt on kivoja vain silloin kun tietää itse olevansa turvassa ja mukavasti sisätiloissa. Myrskyt kuitenkin menivät melkein harmillisesti ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin ja niitä seurasi aurinko. Illat sujuikin tuttuun tyyliin saunoen, uiden, tissutellen ja grillaillen. Iltalenkillä löydettiin metsän siimeksistä riipivä autiotalo, joka laittoi mielikuvituksemme villiin lentoon ja herätteli sitä seikkailumielistä pikkulasta sisällämme.

Saimaa.

Täällä vaan tulee parhaat savulohet.

Näkymät saunaterassilta.

Nuotiotulilla.

Etsi kuvasta koira.

Maanantai vietettiin Savonlinnassa. Muikut, lörtsyt ja Olavin linna, niistä on jokakesäiset Savonlinna-reissumme tehty. Tähän asti maailman parhaat muikut (ja ihan kivat näköalat) löytyy Seurahuoneen katon Muikkuterassilta, täällä taaskin lounastettiin ne perinteiset Lankkumuikut. Ehkä ensi kerralla jo uskalletaan kokeilla jotain muutakin ravintolaa, sain jo itseasiassa pari hyvää suositusta muistiin luotettavalta asiantuntijalta. Rauhallinen kävely Olavin linnalle ja sitten takaisin torille valitsemaan mukaan kasvis-, lohi-, omena -ja mustikkalörtsyjä sekä herneitä ja mansikoita. Ensimmäistä kertaa tuli vähän shoppailtuakin keskustassa alennusmyyntien houkutellessa kirja -ja vaatekauppoihin. Kallein ostos tehtiin kuitenkin koiralle, joka sai hienot pelastusliivit veneilyretkiä varten. Vaikka veneilyä ei nyt niin hirveästi ole tiedossa, niin täytyyhän sen tärkeimmän kyytiläisen olla turvattu.

Seurahuoneen Muikkuterassilla.

Lankkumuikut.

Olavin linna.

Ei ollut pissahätä, vaikka siltä näytän.

On se linna jossain siellä takana.

Söpöjä katuja.

Seuraavan päivän retki suuntautui meille tärkeään paikkaan eli edesmenneelle Vilkaharju Camping-alueelle Sulkavan Hopeasaareen. Täällä vietimme ensimmäisen yhteisen "lomamatkamme" miehen kanssa 15 kesää sitten. Seuraavana vuonna alue suljettiin ja sen jälkeen se on raunioitunut täysin. On surullista katsottavaa kun niin kauniit alueet ja hiekkarannat on täysin tuhottu ja unohdettu. Edelleen pystyssä säilyneestä grillikatoksesta kuitenkin löytyy mieheni silloin aikanaan kaivertama rakkaudenosoitus A<3L. Se onkin ainoa säilynyt rakennus, kaikki muu on purettu ja kasvillisuuden peitossa. Verestimme hyviä muistojamme katsastamalla silloisen telttapaikkamme, nyt sen edessä ollut pikku ranta on rehevöitynyt uimakelvottomaksi. Päällimmäisenä muistona telttaöistä on erityisesti eräs aamuyö, kun usein unissaanpuheleva mieheni pomppasi yhtäkkiä pystyasentoon huutaakailottaen "Ei se aurinko noussutkaan!" vajoten sen jälkeen takaisin maahan ja uneen. En voinut lopettaa nauramista. Vietimme myös yhden salayön alueella maksamatta paikastamme ja jännitimme öisen tarkastajan saapuessa. Olimme löytäneet vessasta jonkun sinne jättämän maksumerkin, jonka olimme kiinnittäneet omaan telttaamme ja läpihän se meni. Kiipesimme myös ylös kallioille, joilta näkee kauas veden yli Sulkavan kylään asti. Täällä vietimme silloin  iltojamme pienessä hiprakassa. Oih, niitä muistoja!

Vanha opastekyltti on edelleen tallella.

Siltaa pitkin Hopeasaareen.

Siinä se on edelleen, vaikka joku onneton laiskiainen on vähän yrittänyt muutella kirjaimia.

Ylös kallioille.

Täällä kelpasi viettää iltoja. 

Siinä me nyt ollaan niillä kallioilla

Ja tässä me oltiin silloin joskus :D Kyseiseltä paikalta ei tosin ole kuvia, tämä oli seuraavana kesänä.

Romahtaneita laitureita.

Autioita hiekkarantoja.

No nämä veneet olivat upoksissa jo silloin 15 vuotta sitten.

Tätä sitten kirjoittelen Imatralta käsin, miehen mummolasta. Pidin tätä kaupunkia ennen ehkä vähän ankeana paikkana, mutta viime vuosina olen tajunnut ettei asia ole ollenkaan niin. Kyllähän sen tiesi jo Kalevalakin kertoa ettei ole Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran. Kuuluisahan kaupunki siis on tietysti tuosta koskestaan, mutta padon remontin takia se ei kuohu nyt pariin vuoteen. Kuivanakin se on näyttävä rujoine lohkareineen. Mellonlahden luontopolku on kesäisin yksi kauneimmista tietämistäni lenkkipoluista, tien toisella puolella siintää sinisenä Vuoksi ja toisella puolella kimaltelee turkoosina Mellonlahden tekojärvi. Sitten on tietysti Kruunupuisto hiidenkirnuineen sekä maamerkkinä linnamainen Valtionhotelli. Korkealta näkee Venäjän puolelle. Ei täällä ole pöllömpää, loppuviikosta sitten lähtö Kalajoen hiekoille.

Kesälomat sujuu usein Suomi-matkailun osalta aika samalla kaavalla, toisaalta näistä paikoista täytyy nauttia niin kauan kuin se on mahdollista, mikäänhän ei ole ikuista. Ja aina tulee jotain uuttakin kivaa keksittyä. Kotona en paljoa aikaani lomalla kuluta, sitä ehtii sitten arkenakin.