Aulanko hurmaa

kesäkuuta 20, 2017

Aulanko hurmaa

Nyt kun se maaginen kolmenkympin raja on jo ylitetty, niin koen, ettei näistä syntymäpäivistä tarvitse sen kummemmin ainakaan numeroa tehdä. Mutta vaikka taas jouduinkin vanhenemaan vuodella, sain kaikesta huolimatta täydellisen synttäripäivän. Nukuin myöhään ja herätessäni aamiainen odotti valmiina. Olin jo aikaisemmin saanut kuulla, että tänään lähdettäisiin yllätyskohteeseen, mukaan tulisi pakata kahdet uikkarit, ulkoiluvaatteet ja nätti mekko. Niin ja koira. Vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen totesin kaikkien onnettomien arvausyritysteni osuneen pieleen, kun yhtäkkiä kurvattiin Cumulus Resort-kylpylähotellin pihaan Hämeenlinnan Aulangolla. En ollut aiemmin tajunnutkaan miten paljon nähtävää ja kaunista luontoa Hämeenlinnan perukoilta löytyy! Ennen kuin edes kirjauduttiin sisään hotelliin, pakattiin vain autosta piknikeväät mukaan ja lähdettiin suureen puistometsään seikkailemaan. Kyseinen luonnonsuojelualue on Suomessa suosittu matkailunähtävyys, jonka historia ylettyy parin sadan vuoden taakse eversti Hugon rakastetulleen perustamaan satumaiseen maisemapuistoon.

Alkuun ohitimme tienvarressa jylhänä seisovan graniittilinnan rauniot, jonne palattaisiin myöhemmin lähempään tarkasteluun. Pienen metsäkävelyn jälkeen saavuimme ensimmäiselle etapillemme kauniille Joutsenlammelle, jonne levittäydyimme maistelemaan viiniä, kirsikoita sekä juustoja kekseillä ja viikunahillolla. Ei olisi voinut paljon parempaa lounasta olla. Ja sää on kyllä hellinyt tätä yllärilomaani, taaskin oli pilvetön hellepäivä. Joutsenlampi on surullisesti ensimmäistä kesää ilman joutsenia, sillä sen pitkäaikaiset asukit Janne ja Aino-joutsen joutuivat viime syksynä reviiritappeluun, jonka seurauksena haavoittunut Janne jouduttiin lopulta lopettamaan ja Aino vapautettiin Loviisan merivesille. Muita vesilintuja lammessa sitten kyllä riittikin. Lammen ympärille oli meidän tavoin kerääntynyt runsaasti piknik-seurueita nauttimaan kesäpäivästä. Mukana oleva ADHD-lapsemme (lue koira) tietysti vähän häiritsi seesteistä tunnelmaa, hän kun ei oikein ymmärrä tällaisia pitkiä istuskelutaukoja kesken lenkin ja kova kiire olisi jatkaa matkaa.

Lammelta retkemme jatkui näkötornille Aulangon linnavuoren huipulle. Näyttävä kivitorni on seissyt tässä jo 110 vuotta ja on hieno itsessäänkin, mutta sen huipulta avautuva maisema metsän ja järvien yli on aivan huikea. Tornin alapuolellakin on näköalatasanteita sekä kahvila, jossa tarjoiltiin myös koirille ilmaisia herkkupaloja ja vettä. (Yritin lisätä tähän videota, jotta saisi vähän käsitystä näkötornin huipulta avautuvista näkymistä, mutta eipä se toiminut.)

Tornin juurellakin näkymät kelpasi

Näkötorniin kapuamaan

Sisällä näkötornissa

Aikamme ihmeteltyämme laskeuduimme vuorta myöten 322 jyrkkää kiviporrasta ns. karhunluolalle. Näin päin portaita oli ihan mukava kulkea, mutta ylöspäin mennessä en kyllä olisi yhtä innoissani. Karhunluolaksi kutsutaan jylhän maiseman keskeltä löytyvää suurta Karhut-vuolukiviveistosta. Sieltä laskeuduimme edelleen syvemmälle vehreään metsään ja suuntasimme Aulangonjärven uimarannalle. Ja tuo pulahdus tuli muuten todella tarpeeseen tässä helteessä.

Karhuluola

Siitä ne hurjat portaat vasta alkaa.

Metsän vehreydessä.

Pulahdus uimarannalla.

Virkistäytyneinä palasimme eri polkuja pitkin takaisin Joutsenlammelle, jossa pidimme jälleen evästauon salaatin ja viinin voimin. Vielä ennen hotelliin menoa tutustuimme graniittilinnaan, jonka tuo aiemmin mainitsemani eversti oli rakennuttanut ihan vain uskotellakseen, että Aulangollakin olisi oma linna. Nykyisin siellä järjestetään kesäteatteria. Vaikka linnalta ei siis sen jännittävämpää historiaa löydy, niin hieno nähtävyys se on. Lenkkimme pituudeksi tuli lopulta reilu 11 km sisältäen runsaasti rajuja tasovaihteluita. Alue on todella laaja ja erilaisia lenkkipolkuja valtavasti, meiltä jäikin vielä paljon näkemättä.

Sisäänkirjautuessamme hotelliin koira toivotettiin erikseen tervetulleeksi lahjakassilla, joka sisälsi mm. muutaman normaalikokoisen herkku -ja puruluupussin. Tosi kiva ele, ihanaa muutenkin, että hotelli ja koko alue oli hyvin koiraystävällistä. Premiumhuoneemme oli ylimmässä kerroksessa ja oikein tilava ja tasokkaan oloinen. Sinne se koira jäikin sitten lepäilemään valkeille lakanoille ja kultaisille tyynyille, kun itse vedimme jättimäiset aamutakit päälle ja tossut jalkaan suunnaten kylpyläosastolle. Suurin osa ajasta kului tosin aurinkoisella ulkoterassilla proseccon parissa. Kylpyläosasto oli hyvä: kauniit näkymät järvelle, tilava poreallas ja yhdestä altaasta pääsi uimaan myös ulkosalla käymään. Tosin vain lähes lapsirakkaana ihmisenä, arvostan aikuisille suunnattuja kylpylöitä rauhan vuoksi, ja sellainen tämä ei ollut. Mutta toisaalta itseäkin kävi lopulta lapsettamaan sen verran, että tuli laskettua vesiliukumäki pariinkin kertaan.

Hienostopiski

Daiquiria

Tunnetaan Hämeenlinnan ravintolamaailmaa sen verran, että teimme jotain sellaista mitä emme ikinä tee, nimittäin söimme illallisen hotellin ravintolassa. Onhan se vähän kasarifiilis linnottautua tuolla tavoin hotelliin. Ruoka oli ihan hyvää, ei kuitenkaan mielestämme mitenkään erityistä. Iltakävelyllä kierreltiin järvenrantaa ja käytiin hevostalleilla ilta-auringossa.

Samettista artisokkakeittoa juureslastuilla ja juustokeittoa etanoilla.

Lohta yrttisillä uusillaperunoilla ja hummerikastikkeella, sekä sitruunaista risopastaa paistetulla ahvenella.

Synttärikakun virkaa sai toimittaa kaunis britakakku

Aamiainen oli perus hotelliaamiainen, mutta se oli ihana syödä terassilla upeissa maisemissa. Ennen kotiin lähtöä tutustuimme metsäpuistoon vielä vähän lisää. Kävimme Metsälammella, joka on Joutsenlammen lailla pieni tekojärvi linnuille tarkoitettuine tekosaarineen. Sen läheisyydessä oli myös goottityylinen huvimaja Ruusupaviljonki, jonka paikalliset tuntevat kuulemma enemmänkin "pusupömpelinä". Se on saanut oikean nimensä siitä, että sen ympärille oli tarkoitus perustaa hulppea ruusutarha, joka kuitenkin jäi tekemättä. Kutsumanimen tarkoituksen jokainen voi varmasti päätellä itse. Käytiin samalla myös vielä uudelleen näkötornilla jätskillä ilman ollessa vielä eilistäkin hiostavampi, vaikka aurinko ei enää paistellutkaan. En ihmettele, että Aulanko on suosittu matkailukohde. Jos on tämä jäänyt itseltäsi välistä, niin suosittelen ehdottomasti käymään, ihana reissu! Kiitos fiksulle miehelle, kyllä se vaan tietää mistä vaimo tykkää... luonto ja pieni luksus on aika varma resepti.