Uudet kujeet

Heti kun uuden vuoden Drinkkibileistä Vähikkälässä oli selvitty (ja siihen menikin sitten hetki) oli taas aika tehdä päätöksiä paremman olon vuodesta 2018. Sairastin joulukuussa omassa mittapuussani aivan infernaalisen flunssan. Vaikka kuumeilun ja heikotuksen sain kuriin vajaassa kahdessa viikossa antibiooteilla ja massiivisella lääkevarastolla, niin en oikeasti pystynyt nukkumaan kammottavalta yskältäni yhtään yötä kuuteen viikkoon. Myöskään lenkille tai ylipäänsä mihinkään liikunnalliseen suoritukseen en pystynyt tulehtuneiden keuhkojeni kanssa kuukauteen. Sen sijaan viinin,  glögin, suklaan ym. herkkujen kulutus itsesäälin, kotoilun ja joulufiilistelyn varjolla oli poikkeuksellisen suurta.

Oikeastaan se on ollut sitä turhan paljon koko viime vuoden, mikä näkyy niin painossa (en kuitenkaan vielä olisi siitä kovin huolissani) mutta erityisesti kunnossa. Kun söi terveellisesti ja kiinnitti enemmän huomiota kehon hyvinvointiin, en sairastanut kertaakaan muutamana viime vuonna. Syytän siis tuosta superpöpöstä itse aiheuttamaani heikentynyttä vastustuskykyä. En aio kiusata itseäni millään makean lakoilla enkä edes tipattomalla, mutta vähän niitä täytyy rajoittaa. Iltasyöminen alkaa olla taas aika hyvin kurissa ja boostasin sitä mm. ostamalla kokonaisen ämpärin appelsiineja, täydellinen hyvän olon iltapala tähän satokausi-aikaan onkin paloiteltu mehukas appelsiini päällään pieni kauhallinen täyteläisen paksua kreikkalaista jogurttia. Lenkkeily on taas saatu jotenkin vauhtiin, vaikka rehellisesti tuonne pimeyteen ja hyytävään kylmyyteen on todella vaikea jaksaa repiä itseään töiden jälkeen. Päivänvalossa puolestaan pakkaslenkit järven jäällä tai hiihtoretki nuotiopaikalle on aivan parhautta.

Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että aloitimme "koti"joogan. Sain loistavan vinkin Yoga with Adriene Tube-videoista ja hurahdimme lajiin täysin. Päivittäin on vedetty omassa olohuoneessa harjoitukset Adrienen kanssa. Eihän sitä oma pökkelökeho taitu ihan samaan malliin kuin opettajalla, mutta pienin askelin eteenpäin. Tämä todella tuntuu omalta lajilta rauhallisine liikkeineen, sillä rytmitajuttomana ja luontaisesti kömpelönä kaikenlainen tanssihyppiminen on lähinnä nöyryyttävää ja se, että tätä voi tehdä kotona, ratkaisee myös ilmeisen auktoriteettiongelmani. En nimittäin kestä ollenkaan kuunnella kun joku "jumppaope" huutaa korvaani, että nosta sitä jalkaa nopeammin saatana! (pieni trauma vatsa-pakara jumppatunnilta, vaikka ei se opettaja varmaan oikeasti sentään kiroillut kuin mielessäni 😃). Kehon lisäksi jooga tekee hyvää myös mielelle, vaikka mielenrauhan hakeminen voi kieltämättä olla välillä vaikeaa kun leikintahtoinen koira pomppii innoissaan ympärillä.

Näillä kujeilla siis on aloitettu uusi, entistä parempi vuosi! Pöpöt, teitä on varoitettu! 

Ylös, ulos ja lenkille!

Tätä vähän vähemmälle... mutta ei liian vähälle.