Sarjakyttääjä iskee jälleen
Aijaijaiiiii, viime aikoina on löytynyt vihdoinkin niin hyviä sarjoja katsottavaksi, että pari ensimmäisenä esiteltyä jopa yltää sinne lempikolmikkoni eli Game of Thronesin, Vinylin ja Stranger Thingsin jatkoksi. Nämä kannattaa ottaa listalle, jos etsii laatuviihdyttäjää pimeisiin ja kylmiin iltoihin (heti siis sen lenkkeilyn ja joogan jälkeen!).
Handmaid's Tale: Aivan huikean hyvä sarja. Samanaikaisesti tekee äärimmäisen pahaa katsoa ja toisaalta ei haluaisi millään lopettaa. Syntyvyys on romahtanut maailmassa ja hedelmällisiä naisia on vain kourallinen. Asetelma on johtanut siihen, että täysin vinksahtanut ja jyrkän uskonnollinen fundamentalistihallitus on kaapannut vallan osassa Yhdysvaltoja. Eletään totalitaarisessa naisia alistavassa Gileadin dystopiassa. Hedelmälliset naiset on valjastettu palvelijoiksi ja seksiorjiksi, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa lapsia hallituksessa toimiville rikkaille pariskunnille. Naiset joutuvat totuttelemaan uuteen väkivaltaiseen, tiukan valvonnan alaiseen maailmaan, jossa heillä ei ole mitään oikeuksia. Päähenkilö Offred (oikealta nimeltään June) taistelee selviytyäkseen tässä sairaassa maailmassa ja löytääkseen vielä joskus tyttärensä. Elisabeth Moss tekee mielettömän roolisuorituksen ja sarja on myös visuaalisesti upeaa katsottavaa. Hermostuttavinta ehkä on se, ettei tällainen yhteiskunta tunnu edes kovin kaukaa haetulta. (HBO Nordic)
Dark: Saksalainen sarja on scifiä ja synkän yliluonnollisia tapahtumia yhdistelevä piinaava mysteeri. Pienessä kylässä katoaa nuoria poikia, kysymys ei kuitenkaan ole siitä missä he ovat, vaan milloin he ovat. En viitsi spoilata enempää, loistosarja otteessaan pitävällä tunnelmallaan! (Netflix)
The Punisher: Ehdottomasti paras Marvel-sarja. Frank Castle eli The Punisher on kostoretkellä: hänen perheensä on murhattu eikä Frank aio päästää ketään asiaan millään tavoin sekaantunutta selviämään hengissä. Sarja on äärimmäisen väkivaltainen ja vaikka Frank on toisaalta sympaattinen, on hän myös psykopaattisia piirteitä omaava murhanhimoinen raakalainen. Hyvin viihdyttävä sarja! (Netflix)
Big Little Lies: Kadehdittavia maisemia, kiiltokuvapintaa ja kulisseja, joiden taakse kätkeytyy perheväkivaltaa, koulukiusaamista ja rikkinäisiä ihmisiä. Joku on kuollut, murhattu, mutta kuka ja kenen toimesta? Ensimmäiset jaksot eivät vielä täysin vakuuttaneet, mutta loppua kohden katsoja palkitaan. Näyttelijäkaarti on täynnä todella kovia nimiä: Nicole Kidman, Alexander Skarsgård (!), Reese Witherspoon jne. Hollywoodin kermalla kuorrutettua laatua siis, jolle irtosi aika kasa Golden Globe-palkintoja (Handmaid's talen lailla). (HBO Nordic)
The Divorce, kausi 2.: Taas jatkuu hulvaton avioeron jälkimainingeissa rypeminen. Huumoria revitään vakavasta aiheesta, mutta erittäin onnistuneesti. Tämän sarjan kanssa nauroin ensimmäisellä kaudella hetkittäin vedet silmissä mahan kipeäksi. Kakkoskausi ei yllä ihan samalle tasolle ja Robert leikkasi viiksensäkin pois... viihdyttää silti! (HBO Nordic)
Donna: Kuvailisin tätä sarjaa sanoilla rohkea, tabuja rikkova, raikas, kepeä ja hauska. Sarjassa nauretaan mm. sokeiden ja kääpiöiden kustannuksella, mutta erityisesti heidän kanssaan. Näkövammaisen Donnan elämä muuttuu, kun hänen pitkäaikainen miesystävänsä Andre jättää hänet äkisti toisen naisen takia. Donna ei jää tuleen makaamaan vaan aloittaa vimmaisen deittailun. Mukana häärii myös säheltävä paras ystävä, kapinoiva teiniavustaja, rasittava äiti ja Donnaan pakkomielteisesti rakastunut remppamies. Arvata voi, että kaikenlaista sählinkiä sattuu ja tapahtuu. Todellinen hyvän mielen sarja, tykästyin myös kovasti Donnan hahmoon ja Alina Tomnikovin tyyliin näytellä häntä. Myös Andren roolissa naurattava Eero Ritala kuuluu suosikkinäyttelijöihini. (Yle Areena)
Downshiftaajat, kausi 2.: Tämä kakkoskausi on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä. Enää ei riuduta köyhyydessä, mutta lottovoiton jälkeinen miljonäärin elämäkään ei ole ollenkaan helppoa. Varsinkaan kun miljoonia ei hankittu ihan puhtain keinoin ja niiden todellinen perijätär tietää sen. Laatunäyttelijöillä (taas se Eero Ritala.. ja Jussi Vatanen, Mikko Leppilampi jne. jne.) tähditetty laatunaurattaja. (Yle Areena)
End of the f***ing world: Omaperäisessä brittisarjassa seurataan mustan huumorin siivittämänä nuoren parin epäonnista ja veristä karkumatkaa. James, 17 v., kuvailee itseään tunteettomaksi psykopaatiksi, jonka motiivi Alyssan tapailuun on ainoastaan se, että hän aikoo murhata tytön. Alyssa, myöskin 17 v., taas on maanis-depressiivinen, kontrolloimaton rääväsuu, joka uskoo löytäneensä Jamesista toisen hylkiön sielunkumppanikseen. Matkan varrella pari kuitenkin rakastuu ihan oikeastikin ja hahmoista kuoriutuu alkuasetelmia syvällisempiä kerroksia sekä selviää syitä heidän rikkinäisyyteensä. Kyseessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin onnellinen rakkaustarina. Huvittaa, ällöttää, yllättää. Jaksoja on vain 8 kappaletta ja ne kestävät alle 20 min per jakso, joten katsoinpa tämän koko sarjan kerralla putkeen.. kuin olisi katsonut elokuvan! (Netflix)
The Leftovers: Eräänä päivänä koko maailman väestöstä 2% (eli 140 miljoonaa ihmistä) katoaa kuin tuhka tuuleen. Selitystä ei löydy. Miten jäljelle jääneet jatkavat elämäänsä? Osa liittyy outoon lahkoon, jossa pukeudutaan valkoiseen, poltetaan tupakkaa ja ollaan mykkiä. Toiset ampuvat koiria. Toiset ovat sokissa, toiset yrittävät unohtaa keinolla millä hyvänsä. Miellyttävän erikoinen ja outo sarja etenee ensimmäisellä kaudella hieman hidastempoisesti eikä turhia selittele, joten se vaatii katsojaltaan ehkä vähän perus-tv:tä enemmän. Kaksi seuraavaa kautta ovatkin sitten ihan timanttisia: entistä kahjompia, vauhdikkaampia ja humoristisempia. Kriitikoiden ja yleisönsä ylistämä sarja, joka on kuitenkin jäänyt hieman vähemmälle huomiolle. (HBO Nordic, kaudet 1-3 / Yle Areena, kausi 1)
Aikaisemmin julkaistuja sarja-vinkkejäni löydät myös näistä linkeistä:
Lehtikaalisipsit ja sarjakimara
Täydellisen sarjan metsästys
Handmaid's Tale: Aivan huikean hyvä sarja. Samanaikaisesti tekee äärimmäisen pahaa katsoa ja toisaalta ei haluaisi millään lopettaa. Syntyvyys on romahtanut maailmassa ja hedelmällisiä naisia on vain kourallinen. Asetelma on johtanut siihen, että täysin vinksahtanut ja jyrkän uskonnollinen fundamentalistihallitus on kaapannut vallan osassa Yhdysvaltoja. Eletään totalitaarisessa naisia alistavassa Gileadin dystopiassa. Hedelmälliset naiset on valjastettu palvelijoiksi ja seksiorjiksi, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa lapsia hallituksessa toimiville rikkaille pariskunnille. Naiset joutuvat totuttelemaan uuteen väkivaltaiseen, tiukan valvonnan alaiseen maailmaan, jossa heillä ei ole mitään oikeuksia. Päähenkilö Offred (oikealta nimeltään June) taistelee selviytyäkseen tässä sairaassa maailmassa ja löytääkseen vielä joskus tyttärensä. Elisabeth Moss tekee mielettömän roolisuorituksen ja sarja on myös visuaalisesti upeaa katsottavaa. Hermostuttavinta ehkä on se, ettei tällainen yhteiskunta tunnu edes kovin kaukaa haetulta. (HBO Nordic)
Dark: Saksalainen sarja on scifiä ja synkän yliluonnollisia tapahtumia yhdistelevä piinaava mysteeri. Pienessä kylässä katoaa nuoria poikia, kysymys ei kuitenkaan ole siitä missä he ovat, vaan milloin he ovat. En viitsi spoilata enempää, loistosarja otteessaan pitävällä tunnelmallaan! (Netflix)
The Punisher: Ehdottomasti paras Marvel-sarja. Frank Castle eli The Punisher on kostoretkellä: hänen perheensä on murhattu eikä Frank aio päästää ketään asiaan millään tavoin sekaantunutta selviämään hengissä. Sarja on äärimmäisen väkivaltainen ja vaikka Frank on toisaalta sympaattinen, on hän myös psykopaattisia piirteitä omaava murhanhimoinen raakalainen. Hyvin viihdyttävä sarja! (Netflix)
Big Little Lies: Kadehdittavia maisemia, kiiltokuvapintaa ja kulisseja, joiden taakse kätkeytyy perheväkivaltaa, koulukiusaamista ja rikkinäisiä ihmisiä. Joku on kuollut, murhattu, mutta kuka ja kenen toimesta? Ensimmäiset jaksot eivät vielä täysin vakuuttaneet, mutta loppua kohden katsoja palkitaan. Näyttelijäkaarti on täynnä todella kovia nimiä: Nicole Kidman, Alexander Skarsgård (!), Reese Witherspoon jne. Hollywoodin kermalla kuorrutettua laatua siis, jolle irtosi aika kasa Golden Globe-palkintoja (Handmaid's talen lailla). (HBO Nordic)
The Divorce, kausi 2.: Taas jatkuu hulvaton avioeron jälkimainingeissa rypeminen. Huumoria revitään vakavasta aiheesta, mutta erittäin onnistuneesti. Tämän sarjan kanssa nauroin ensimmäisellä kaudella hetkittäin vedet silmissä mahan kipeäksi. Kakkoskausi ei yllä ihan samalle tasolle ja Robert leikkasi viiksensäkin pois... viihdyttää silti! (HBO Nordic)
Donna: Kuvailisin tätä sarjaa sanoilla rohkea, tabuja rikkova, raikas, kepeä ja hauska. Sarjassa nauretaan mm. sokeiden ja kääpiöiden kustannuksella, mutta erityisesti heidän kanssaan. Näkövammaisen Donnan elämä muuttuu, kun hänen pitkäaikainen miesystävänsä Andre jättää hänet äkisti toisen naisen takia. Donna ei jää tuleen makaamaan vaan aloittaa vimmaisen deittailun. Mukana häärii myös säheltävä paras ystävä, kapinoiva teiniavustaja, rasittava äiti ja Donnaan pakkomielteisesti rakastunut remppamies. Arvata voi, että kaikenlaista sählinkiä sattuu ja tapahtuu. Todellinen hyvän mielen sarja, tykästyin myös kovasti Donnan hahmoon ja Alina Tomnikovin tyyliin näytellä häntä. Myös Andren roolissa naurattava Eero Ritala kuuluu suosikkinäyttelijöihini. (Yle Areena)
Downshiftaajat, kausi 2.: Tämä kakkoskausi on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä. Enää ei riuduta köyhyydessä, mutta lottovoiton jälkeinen miljonäärin elämäkään ei ole ollenkaan helppoa. Varsinkaan kun miljoonia ei hankittu ihan puhtain keinoin ja niiden todellinen perijätär tietää sen. Laatunäyttelijöillä (taas se Eero Ritala.. ja Jussi Vatanen, Mikko Leppilampi jne. jne.) tähditetty laatunaurattaja. (Yle Areena)
End of the f***ing world: Omaperäisessä brittisarjassa seurataan mustan huumorin siivittämänä nuoren parin epäonnista ja veristä karkumatkaa. James, 17 v., kuvailee itseään tunteettomaksi psykopaatiksi, jonka motiivi Alyssan tapailuun on ainoastaan se, että hän aikoo murhata tytön. Alyssa, myöskin 17 v., taas on maanis-depressiivinen, kontrolloimaton rääväsuu, joka uskoo löytäneensä Jamesista toisen hylkiön sielunkumppanikseen. Matkan varrella pari kuitenkin rakastuu ihan oikeastikin ja hahmoista kuoriutuu alkuasetelmia syvällisempiä kerroksia sekä selviää syitä heidän rikkinäisyyteensä. Kyseessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin onnellinen rakkaustarina. Huvittaa, ällöttää, yllättää. Jaksoja on vain 8 kappaletta ja ne kestävät alle 20 min per jakso, joten katsoinpa tämän koko sarjan kerralla putkeen.. kuin olisi katsonut elokuvan! (Netflix)
The Leftovers: Eräänä päivänä koko maailman väestöstä 2% (eli 140 miljoonaa ihmistä) katoaa kuin tuhka tuuleen. Selitystä ei löydy. Miten jäljelle jääneet jatkavat elämäänsä? Osa liittyy outoon lahkoon, jossa pukeudutaan valkoiseen, poltetaan tupakkaa ja ollaan mykkiä. Toiset ampuvat koiria. Toiset ovat sokissa, toiset yrittävät unohtaa keinolla millä hyvänsä. Miellyttävän erikoinen ja outo sarja etenee ensimmäisellä kaudella hieman hidastempoisesti eikä turhia selittele, joten se vaatii katsojaltaan ehkä vähän perus-tv:tä enemmän. Kaksi seuraavaa kautta ovatkin sitten ihan timanttisia: entistä kahjompia, vauhdikkaampia ja humoristisempia. Kriitikoiden ja yleisönsä ylistämä sarja, joka on kuitenkin jäänyt hieman vähemmälle huomiolle. (HBO Nordic, kaudet 1-3 / Yle Areena, kausi 1)
Aikaisemmin julkaistuja sarja-vinkkejäni löydät myös näistä linkeistä:
Lehtikaalisipsit ja sarjakimara
Täydellisen sarjan metsästys
Kommentit
Lähetä kommentti