From Russia with love - kolme päivää Pietarissa

Suoraan Lahdesta pääsee Allegro-junalla Pietariin reilussa parissa tunnissa. Tuntuukin aika uskomattomalta, että olen elänyt tähän ikään asti käymättä kertaakaan naapurijätin mailla. Pietari on helppo kohde, jos Venäjä tuntuu muuten vieraalta. Se on viiden miljoonan asukkaan metropoli, joka tarjoaa rentoa menoa, runsaasti ostosmahdollisuuksia, todella hyviä ravintoloita ja kahviloita, hulppeita tsaarin aikaisia rakennuksia, historiaa ja kulttuuria sekä miellyttävän edullisia luksushotelleja. Odotin junasta noustessa, että sieraimiin olisi leijaillut se niin sanottu… niin noh, siis se ”venäjän haju” (sekoitus pakokaasuja, tupakkaa ja ruokaa), mutta ainakin tähän aikaan vuodesta tuo ”haju” oli lähes täysin huomaamaton.

Meidän Author Boutique-niminen viiden tähden hotellimme sijaitsi pääkadun Nevski Prospektin varrella sivukadulla. Hotellista meille oli varattu juniorsviitti ja huone olikin melkoisen valtava (kahdella vessalla, kahdella telkkarilla ja isolla oleskelualueella sekä poreilevalla kylpyammeella varustettu). Tosin sisustuksen puolesta ei oltu osattu päättää mennäänkö keisarillisella, egyptiläisellä vai kiinalaisella teemalla, joten niitä kaikkia oli sotkettu keskenään. Tervetuliaisena huoneeseemme kiikutettiin lasilliset shampanjaa sekä illalla kakkupalat ”compliments of the house”. Aamiainen oli hieman suppea, mutta toisaalta mukavan erikoinen: aivan ihania Eggs Benedictejä, täytettyjä lettuja, herkullisia jälkiruokia ja tietysti sitä shampanjaa. En voi valittaa. Iltaisin oli taivaallisen rentouttavaa laskea itselleen lämmin porekylpy ja nautiskella lasillinen (jos toinenkin) kuohuvaa.

Tämä poreileva amme oli täydellinen rentoutumispaikka, toisinaan sinne heitettiin pinkki kylpypommi ruusunlehtineen ja toisinaan se täytettiin mahtavalla vaahdolla (ja lorauksella shampanjaa).

Kakkua huoneeseen tervetuliaisena

Hotellissa oltiin vielä joulutunnelmissa

Hotellin kevyttä ja ravitsevaa aamiaista ❤

Kaupunki on valtavan iso, pelkästään Nevski Prospekt-pääkatu on 4,5 km pitkä. Kadun varrelta löytyy suuri osa nähtävyyksistä sekä loputtomasti ostosmahdollisuuksia. Parhaimmillaan tulikin käveltyä lähes 18 km päivässä, tietysti metrotkin kulkivat ja olivat helppokäyttöisiä, mutta kävely oli mukavaa vastapainoa muulle herkuttelulle, joten emme panneet sitä ollenkaan pahaksemme. Pietariin voi todella tehdä ihan vaan vaikka herkuttelumatkan, niin hyvä ravintolatarjonta sieltä löytyy. Erityisesti Georgialaisiin (gruusialaisiin) keittiöihin kannattaa tutustua. Myös se lapsuuden inhokkiruokani eli Borch-keitto olikin täällä mieletön makuelämys. Joka kadun kulmalta tuntuu löytyvän myös sushipaikkoja sekä Teremok-pika(blini)ravintoloita, joiden tarjonta on aika poikkeuksetta herkullista. Yleisesti ottaen ruoka Pietarissa oli kohtuullisen halpaa, mutta esim. viini puolestaan Suomen hinnoissa.

Mielettömän hyvää Borch-keittoa ja Khachapuria (juustotäytteistä leipäpiirakkaa)

"Pieni" herkkuhetki Galleria-ostoskeskuksen sushipaikassa, eihän 40 makirullaa missään tunnu.

Vaikka venäläistä samovaarikulttuuria ei valitettavasti enää juuri näy kuin turistiliikkeissä, niin muutoin teekulttuuria on kuitenkin herätelty lupaavasti kahviloissa –ja ravintoloissa. Lähes joka paikassa nimittäin tarjoiltiin läpinäkyvissä kannuissa vaikka minkälaisia hedelmillä/marjoilla ryyditettyjä maukkaita teejuomia, jotka lämmittivät erityisesti tällaista teefanaatikkoa kuin itse olen. Pietari pursuilee myös toinen toistaan ihanampia herkkukauppoja, joiden parasta antia on erityisesti värikkäät ja kuohkeat macarons-leivokset. Ihastuttavin niistä löytyy Nevski Prospektin varrelta: Jelisejevin herkkukauppa, jonka macaronssit vetävät helposti vertoja jopa Pariisin Ladureen leivoksille. Voin luvata, että tämän näyteikkunan ohi et huomaamatta kävele ja sisällä vasta satumaailma aukeaakin.

Marokkolaista teetä mojitomaisilla vivahteilla

Jelisejevin herkkukaupan ikkunaa, vaikka tämä kuva ei tee sille ollenkaan oikeutta.

Herkkukaupassa oli mm. itseään soittava piano

Suloisia herkkuja, vaikka voiton vei macaronssit.

Pietarissa ei varmasti voi ohittaa myöskään Eremitaasia, joka on maailman suurimpiin kuuluva taide –ja kulttuurihistoriallinen museo. Sen kiinnostavin ja näyttävin osuus sijaitsee hulppeassa Talvipalatsissa, keisarien entisessä asuinpalatsissa. Museoon on kerätty taidetta, kulttuurimuistomerkkejä sekä arkeologisia kokoelmia ympäri maailman. Se koostuu kaikkiaan 365 huoneesta ja kuudesta rakennuksesta, joten kävelykilometrejä taisi pelkästään täälläkin tulla muutama täyteen. Eremitaasi on erityisen tunnettu maailman laajimmasta Rembrandt-kokoelmastaan ja löytyypä seiniltä muutaman mainitakseni myös Michelangeloa, Leonardo da Vincia ja Vincent van Goghia. Itseämme kiinnostavin osuus koski kuitenkin tsaarin aikaiseen loistoonsa palautettuja häikäiseviä palatsihuoneita: kultaa, samettia, marmoria ja suorastaan päälle hyökkäävää yltäkylläisyyttä. Lisäksi Egyptin faaraot herättivät mielenkiintoa ja näyttelystä löytyikin mm. oikea muumio.

Museossa kannattaa olla tarkkana, ettei vahingossa kesken kierroksen poistu exit-oviaukoista aulatiloihin, sillä samalla lipulla ei enää pääse takaisin. Teimme tämän virheen heti alkuun ennen kuin olimme ehtineet edes aloittaa kunnolla, mutta onneksi henkilökunta pienen jututuksen jälkeen oli ystävällistä ja päästi meidät takaisin sisään. Museo oli muutenkin valtava sokkelo, jonne voisi olla helppoa eksyä. Välillä päädyimme typötyhjille pitkille näyttelykäytäville, jotka huokuivat yksinäisyydessään riipivää tunnelmaa. 

Tähän vuodenaikaan ei onneksi tarvinnut ollenkaan jonotella sisään vaan kaikki luisti mukavasti, lipun hinta ilman opastettua kierrosta on 700 ruplaa eli vajaa 10 euroa, vartioitu narikka on ilmainen. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, joka loksauttaa kyllä takuuvarmasti leuat auki loisteliaisuudellaan! Eremitaasin pohjakerroksissa työskentelee muuten ”virkatehtävissä” n. 70 kissaa, heillä on museon tiloissa mm. oma sairaala sekä hoitajia, jotka huolehtivat heidän tarpeistaan, kesäisin kissoilla on myös vapaa ulkoilumahdollisuus laajoilla sisäpihoilla. Arvostettujen kissojen tehtävänä on pitää hiiret loitolla näyttelytiloista.

Talvipalatsin edustalla

Kohti Eremitaasin salaisuuksia

Tuhkimovaunuja Eremitaasin edustalla!

Keisarillisissa huoneissa 

Jordanin portailla Eremitaasissa

Tällaisen keisarillisen viiniputouksen voisin ottaa kotiinkin!

Toinen etukäteen päättämäni must-kohde oli ”Verikirkko” eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, joka näyttää värikkyydessään suoraan satukirjan sivuilta napatulta. Kirkko on saanut synkän nimensä siitä, että se on rakennettu kanaalin varrelle täsmälleen siihen paikkaan, jossa Aleksanteri II murhattiin 1800-luvun lopulla. Kirkkovierailut ei yleensä erityisemmin houkuta, mutta tämä oli sen verran mieleenpainuvan erikoinen ilmestys, että täytyi ehdottomasti päästä näkemään. Tosin silti vain ulkoapäin, vaikka erityisen hieno se olisi varmasti ollut sisältäkin.

Verikirkko

Kolmas suunniteltu kohde oli Iisakin kirkko, tai oikeastaan kapuaminen sen torniin, josta kuulemma avautuu hienot näköalat kaupungin ylle. Kultakupolisen kirkkojättiläisen sisätiloja on myös sanottu jopa maailman kauneimmiksi eli sekin olisi varmasti ollut siinä samalla näkemisen arvoista. Iisakin kirkon kupoliin on upotettu 100 kiloa kultaa ja sisätiloihin jopa 400 kiloa. Ulkoapäin se ei kuitenkaan ole erityisen hätkähdyttävä. Kirkolle saavuttuamme olimme talsineet päivän aikana jo noin 15 km ja mahat olivat täynnä tuhteja gruusialaisia herkkuja, joten päätimmekin, että 277 portaan kiipeäminen ei juuri nyt innosta. Yritetään tätä uudelleen sitten vaikka jonakin kesäiltana. Päätimme nimittäin jo, että kesällä täytyy tulla tekemään uusi piipahdus, jolloin pääsemme näkemään myös erilaista Pietaria ja nauttimaan paremmin tästä kanaalien täyttämästä Idän Venetsiaksikin kutsutusta kaupungista sekä vaikka Nevan siltojen nostosta Valkeiden öiden aikaan.

Iisakin kirkon edustalla

Kanaalien kaupunki

Sunnuntaina lähtö takaisin kotiin oli vasta myöhemmin iltapäivällä, joten päätimme lähteä vielä Jänissaarelle, Neva-joen rannalle, Pietari-Paavalin linnoitukselle. Linnoitus sijaitsee tosiaan hienolla paikalla vesistön keskellä ja lähelle pääsee kätevän nopeasti metrolla. Metroista muuten sen verran, että Pietarin metroasemat ovat nähtävyyksiä itsessään: koska kaupunki on rakennettu suon päälle, metrotunnelit sukeltavat syvimmälle koko maailmassa, lisäksi itse asemat ovat usein arkkitehtuurisia taideteoksia, joista on likaiset, rottia ja kerjäläisiä vilisevät perusasemat kaukana. 

Linnoituksen muurien sisältä löytyy vaikka minkälaista näyttelyä, museota, myymälää, rantamaisemaa sekä esim. jäätanssiesityksiä. 122-metriä korkealla kullatulla tornilla varustettuun Pietari-Paavalin katedraaliin, on haudattu esillä oleviin marmoriarkkuihin kaikki Venäjän tsaarit. Poikkesimme täällä myös Keskiaikaiseen kidutusmuseoon, jossa oli näytteillä mitä mielikuvituksellisempia kidutusvälineitä ja vahanukkeja. Jos haluaa aiheuttaa itselleen todella kuvottavan olon, niin hyvä kohde. Useammassa paikassa Pietaria kierrellessä kiinnitimme huomiota siihen, että henkilökuntaa tuntui olevan ihan vain peukaloitaan pyörittelemässä aivan valtavat määrät. Tässä kyseisessä pikkuriikkisessä museossa mentiin kuitenkin jo askeleen pidemmälle, kun toinen henkilö myi haukotellen meille liput ja sen jälkeen piti kääntyä ympäri seuraavan henkilön luo, joka haukotellen otti meiltä liput. Tässä vaiheessa ei oikein enää onnistuttu pidättämään naurua. Täytyy ainakin antaa kiitosta siitä, että ihmiset ovat työllistettyjä. 

Päivittäin kello 12 eräältä bastionilta ammutaan tsaarien aikaisen perinteen mukaisesti tykillä merkkilaukaus. Kunpa vaan olisimme tienneet tämänkin etukäteen, niin emme ehkä olisi pompanneet ilmaan säikähdyksestä ja lähes maastoutuneet, kun tykinkuula yllättäen räjähti korviahuumaavalla pamauksella.

Pietari-Paavalin katedraali

Kidutusmuseossa

Mukavan näköisiä heppuja Kidutusmuseossa

Pietari-Paavalin linnoituksen muureilla, Nevan toisella puolella näkyy Eremitaasi ja Iisakin kirkko.

Tulipa vietettyä ihana kolmepäiväinen viikonloppu Pietarissa. Siinä ajassa tuntui jo ehtivän paljon ja pääsi mukavaan lomafiilikseen. Pietarissa käyminen on niin helppoa, että taidan harkita pidemmän (vuoden mittaisen) viisumin hankkimista. Se viisumihan tässä nimittäin oli se ainoa vaivanaihe ja turha hintalapun nostajakin muuten mukavan edullisessa matkustamisessa.