Kuin viimeistä lomapäivää

Loma loppui tältä erää, kesä on silti vasta puolessa välissä. Olen aloittanut tutustumisjakson uudessa työpaikassani ja olen suoraan sanottuna ihan poikki kaikesta tauottomasta uuden opettelusta. Alun kulttuurishokin jälkeen (joka iski ensin aika rajusti päin näköä) alkaa nyt muutaman päivän jälkeen kuitenkin tuntua siltä, että hyvä tästä tulee. Odottelen jo, että pääsisi normaaliarkeen kiinni uuvuttavan uusien järjestelmien ja toimintamallien harjoittelun jälkeen. Edessä kuitenkin siintää myös vielä pätkä lisää kesälomaa, kunhan ensin kuukauden verran jaksan painaa höyryllä töissä. Mutta palataanpa nyt vielä hetkeksi ajassa joitain päiviä taaksepäin, niihin menneen loman viimeisiin hetkiin...

Heinola. Kesäkaupunki, josta löytyy hyvän kesäteatterin lisäksi parikin kappaletta lempikahviloitani. Vohvelikahvila Harjupaviljongista saa parhaita maistamiani vohveleita, suolaisina ja makeina, aina yhtä rapeina (runosuoni näköjään sykkii). Kahvila on myös tavallaan aika erikoinen näky: harjun päällä hienolla näköalapaikalla seisoo yli satavuotias yllättävästi japanilaistyylinen paviljonki. Hyvät herkut, kauniit maisemat ja vanhanajan romantiikka sisustuksessa tekevät tästä must vierailukohteen ainakin kerran kesässä sekä myös tunnelmalliseen joulunaikaan, jolloin kahvila avautuu uudelleen hetkeksi. Lisäksi tämän kertainen Heinola-vierailumme sisälsi paljon hyviä löytöjä niin kirjaston poistomyynnistä, kuin myös kukkien -ja puutarhatarvikkeiden alennusmyynneistä. Vihdoin sai terassin sisustettua kesäkuntoon.


Heinolan Harjupaviljonki

Kirsikkasuklaavohvelia ja kuohuvaa 

Terassi sai saman tutun ilmeensä tänäkin kesänä

Parvekkeella on viihtynyt hyvin viileämmällä säällä ja kohta kun illat alkaa hämärtää valopallot ja kynttilät luo tunnelmaa

Muutama yrtti löysi tiensä parvekkeelle tänä kesänä

Koira kukkapenkissä

Kissa kukkapenkissä

Leffassa. Luulisi kauniina kesäpäivänä elokuvateatterin olevan viimeisenä listalla, mutta sinne olimme hinkuneet jo jonkin aikaa It comes at night-leffaa tarkastamaan. Suuntasimme iltanäytökseen sataman kautta kilistellen ensin lasilliset kuohuvaa ja haukaten jätskitötteröt. Kannatti todella lähteä leffaan, sillä se  oli parhaita näkemiäni pitkään aikaan. Suosittelen! Hyvin otteessaan pitävä ja pelottava tunnelma sekä ajatuksia herättävä juoni: miten helposti meistä itsestämmekin voi tulla hirviöitä tuntemattoman uhan edessä.

Ensin yhet sataman Piano Paviljongissa.

Juhlat. Kesän ainoat kunnon juhlat kruunasivat viimeistä lomaviikonloppuamme. Viininmaistelujuhlat Vähikkälässä olivat samalla myös enoni 60-vuotisjuhlat. Nimensä mukaisesti pippaloissa maisteltiin laadukkaita viinejä esittelyiden ja tapaksien kera. Juhlat makuuni siis. Puitteisiin ja valmisteluihin oli panostettu, kuten aina kun serkkutytöt pääsee suunnitteluhommiin. Bändi soitti, viini virtasi, ruoka maistui ja yöllä avautui legendaarinen biletalli. Niin ja päästiin myös traktorin lavalla ajelulle maalaismaisemissa.

Serkut ja siipat

Kalmarin ranta. Rantapäivät jatkuivat kotonakin ja lepäilimme kotikylämme suosituimmalla rannalla. Tänne ajettiin aina Lahdessakin asuessamme auringon palvontaan, mutta nykyisin tuntuu, että välillä täytyy ihan muistuttaa itseään hyödyntämään enemmän näitä kotikylän parhaita puolia. Myös oman kodin takainen uimapaikkamme on vihdoin saanut tällekin kesälle laiturin paikoilleen, joten aamu -ja iltauinnit onnistuu taas mukavammin (oli aikakin).

Kalmarin rannalla

"Melkein omalla takapihallakin" kelpaa taas pulikoida

Kelvenne. Viimeisenä lomapäivänä hyppäsimme yleisöreittilaiva Jenni-Maria II:n kyytiin ja seilasimme Kelventeelle, Päijänteen kansallispuistoon. Mies harrastaa melontaa ja on retkeillyt useana kesänä Kelventeellä, itse pääsin kuitenkin ihastelemaan sitä ensimmäistä kertaa. Ns. harjusaari on peräisin jääkauden jälkeiseltä ajalta, jonka ansiosta siellä on paljon suojaisia poukamia hienoine hiekkarantoineen sekä suppia, joista suurimpaan on muodostunut järvi keskelle saarta. Saaren poikki kulkee korkeita harjuja pitkin retkipolkuja, joiden varrella on useita taukopaikkoja tulentekomahdollisuuksineen. Tapamme mukaan välttelimme taas retkeilijöiden täyttämiä suurimpia leiriytymis -ja nuotiopaikkoja ja etsimme oman rauhan poukamien suojasta. Koiran uudet pelastusliivit pääsivät myös tällä reissulla testiin eikä Lana ollut suinkaan ainoa laivakoira paatissa. Kapteenin laivakoira Riki oli niin innoissaan uudesta tuttavuudesta, että päätti muistoksi ihan lorauttaa pissat reppuumme. Eipä siinä. Tänne täytyy jokatapauksessa palata paremmalla ajalla uudelleen, mielellään leiriytymään yön yli.

Lana Laivakoira 

Riki Laivakoira

Polkuja pitkin saarta tutkimaan

Taukopaikaksi valikoitui pieni hiekkaranta pohjoispuolelta

Vihiksiä mozzarellalla ja tomaatilla, toimii

Polku oli välillä niin kivikkoinen, että nilkkoja hirvitti

Takaisin satamassa laivaa odottelemassa

Kotimatkalla, vähän jännittää

Myrskyä pakoon, se alkoikin sopivasti vasta heti kotiin päästyämme