Kalajoen hiekat

"On hiekka polttavaa, taivas punertaa, edessäni puhdas meri on, lämpö auringon... Kalajoen hiekat vain sua odottaa, tule tänne, tunne lämpö sen, ole minun hetkinen". Tapani Kansan klassikko pauhaa stereoista kun ajetaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä Perämeren rannikolle. Täällä on lomailtu muistaakseni jokaisena kesänä varmaankin jo melkein parin kymmenen vuoden ajan mökillä, jonka pappani omistaa. Vaikka ympärillä on turistirysä ja jatkuvasti kasvava lomakeskus, on täältä aina onnistunut löytämään oman rauhan ja joka vuosi myös uutta tekemistä ja näkemistä. Ja kieltämättähän nämä hiekkasärkät kuuluvat Suomen kauneimpiin rantamaisemiin.

Vihdoin perillä reilun viiden tunnin ajomatkan jälkeen, aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja fiilis on katossa... ja KABOOM, paikan päällä onkin käynnissä Bimmer partyt. Kerran aikaisemminkin on jouduttu sattumalta kärsimään tämä teini-ikään taantuneiden BMW-harrastajien biletysviikonloppu.  Tarvitseeko enempää sanoakaan... oma näkemykseni tapahtuman agendasta on seuraava: päätöntä kumin polttamista musta savu ja palaneen käry pöllyten, ympyrän hurutusta mökkiteillä jumputtaen bassomusiikkia ja örvellystä pitkin yötä metelöiden. Ai että! Heti alkuun saimmekin erittäin kiukkuisen ukon kimppuumme, joka syytti meitä kumin polttamisesta hänen savun peitossa olevan pihansa edessä... ööm, eiköhän pelkkä "väärä" autonmerkkimme jo riitä todistamaan, ettei oltu syyllisiä tähän. Riittihän se lopulta. Onneksi viikonloppu sujui kuitenkin lopulta aikaisempia kokemuksiamme rauhallisemmin. Heti ensimmäistä iltaa suunnattiin viettämään hiekkasärkille auringonlaskua ihailemaan viinipullon kera. Ja mitä ihmettä, ilta-auringossa paistatteleva ranta olikin ihanan harvinaisesti lähes autio.

Uimarannalle ei viitsi koiran kanssa mennä, mutta onneksi särkkiä riittää pitkälle.

Ilmat hellivät taas koko viikonlopun, joten parin seuraavankin päivän ohjelma oli hyvin rantapainotteista. Tosin tuota ensimmäistä iltaa lukuunottamatta tapanamme on enemmänkin vältellä lomakeskuksen hiekkadyynejä, sillä muutamia vuosia sitten löysimme paikallisen lenkkeilijän vinkistä Vihaspauhan rannan. Nämä hiekkadyynit ovat jopa isommat ja kauniimmat kun turistien täyttämät kuuluisammat särkät lomakeskuksella ja mikä parasta ranta on aina hyvin rauhallinen, vain muutamia muita ihmisiä ja tietysti valtavasti lokkeja. Ympärillä on saaristolaismökkejä. Kyseessä ei ole yleinen uimaranta eikä mitään palveluja tietenkään ole. Omat eväät vaan mukaan ja täällä voi viettää täydellisiä rantapäiviä.

Illallakin palattiin samaiselle rannalle auringonlaskusta vaaleanpunaiseksi värjääntyneen taivaan alle, sytytettiin nuotio ja grillailtiin vegeburgereita ja tikkucroissanteja tietysti mansikoiden ja kuohuvan siivittämänä (ja tietysti siivottiin jälkemme huolellisesti!). Tämä jäi mieleen yhtenä kesän ihanimmista illoista.

Sunnuntaipäivälle oli suunniteltu myös suppailua (tämä on niitä lomakeskuksen rannan etuja, aktiviteetteja ja ravintoloita riittää). Vaikka rantapäivää vietettiin silloinkin niin pilvisyys oli sen verran runsasta, että jätettiin kuitenkin suppailut väliin tällä kertaa kun mereen pulahtelu ei nyt houkutellut. Myöskin seuraavalle päivälle ajateltu melontaretki Rahjan saaristoon jouduttiin siirtämään ensi kertaa odottelemaan, kun kaikki kajakit olivat varattuja loppuviikkoon asti. Sen sijaan jätimmekin maanantaina rantaelämän kokonaan ja lähdimme Siiponjoen luontopolulle. Se on kaikkiaan 20 km pitkä reitti, joka tunnetaan jopa 30 metriä syvistä joen uoman hiekkakanjoneista, muinaishaudoista ja järvimaisemasta. Koska reitti on niin pitkä ja aikaavievä, ei sitä ole tullut kierrettyä kokonaan ja nytkin tallasimme n. 7 km pätkän ajettuamme ensin autolla meille uuteen lähtöpaikkaan, josta pääsisi nimenomaan joen uoman kanjoneille, joita emme olleet ennen nähneet. Reitti oli kaunis ja maasto vaihtelevaa, joki virtasi kaukana alapuolellamme, harmi kun kamera ei vangitse korkeuseroja. Ristinsieluakaan ei tullut matkalla vastaan vieraassa metsässä eikä laukkaavaa mielikuvitustani mitenkään ainakaan hillinneet sellaiset kommentit kuin: "Tää metsä näyttää just sellaselta missä on paljon karhuja" tai "Nää on ihanku tälläsiä röllimetsänpuita, minkä sisällä luikertelee satoja käärmeitä". Reitti oli kyllä todella hyvin merkitty eikä eksymisestä ole näillä poluilla pelkoa. Eikä karhuja tai käärmeitä näkynyt. Ilma oli lämmin ja hiostava, hyttysten takia joutui kuitenkin pitämään pitkähihaista hupparia ja kevyt kesäsade tulikin erittäin tarpeeseen. Päätepisteenämme ennen takaisin kääntymistä oli Pleunan laavu, jossa tankkasimme muutamat myslipatukat.

Joen varrella

"Karhumetsää"

"Käärmepuita"

Pleunan laavulla kesäsade virkisti 

230 vuotiaan ikimännyn halaamisen uskotaan siirtävän voimaa ihmiseen.

Ei näitä korkeuseroja kuvasta huomaa, mutta joki oli kaukana alapuolellamme.

Lounaaksi uusi mielenkiintoinen tuttavuus chilillä ja inkiväärillä maustetut Tzay Happy soyskewers-soijavartaat

Seuraavana aamuna lenkkeilimme pitkospuita pitkin halki merenrantaniittyjen Vihasniemen kodalle -ja lintutornille, joka on ehdoton retkikohde aina tänne tullessa. Rehevillä niityillä laiduntaa lampaita, joita on hauska bongailla matkan varrelta. Matka on yhteen suuntaan vain reilu 3 km, joten tämä on myös helppo kohde. Tänä vuonna lintutorni oli kokonaan uusittu ja sinne olikin huomattavasti entistä mukavampi kiivetä. Takaisin tullessa päätimme lenkin Jyrki Sukulankin aikanaan tuunaman hotelliravintola Lokkilinnan niinikään täysin uudistetulle terassille kuohuvan skoolailuun. Ettei mene urheiluksi.

Merenrantaniittyjä

Lammaslaumoja näkyi reitin varrella useampia laiduntamassa metsäisillä niityillä.

Upouusi lintutorni.

Näkymät lintutornista.

Lokkilinnan terassilla viihtyi säällä kuin säällä.

Lokkilinnan terassilla

Ei lenkkiä ilman jätskiä

Illemmalla sää alkoi ennustetusti viiletä, joten vuokrasimme käyttöömme Lokkilinnan porealtaan. Halvemmalla tietysti pääsisi ihan vain käymällä SaniFanin kylpylässä, mikä on ihan kiva sekin, mutta tässä on sitä pientä luksusta ja omaa rauhaa. Kuohuvan, mansikoiden ja suklaan voimin on rentouttavaa löhöillä poreissa hiekkasärkkien maisemat taustalla ihan kahdestaan. Tämä tuleekin tehtyä lähes aina kun huonommat säät yllättävät ja on talvisinkin tunnelmallinen suosikkimme. Iltaa jatkettiin edelleen Lokkilinnassa, jossa uskaltauduimme testaamaan uutta menuta. Tähän asti meillä on ollut aika huonoja kokemuksia Lokkilinnan ruoasta, jopa Sukulan tuunauksen jälkeenkin. Mutta nyt tapahtui positiivinen yllätys, molempien annokset olivat oikein maistuvia. Ja onhan tästä ravintolasta särkkien hienoimmat näkymät.

Päivän kalana savulohta parsalla, pavuilla, pestoperunoilla ja kermaviilikastikkeella. Burgerikin oli kuulemma tosi hyvä.

Syöminkien jälkeen juoksenneltiin koiran kanssa ympäri särkkiä

Viimeisenä päivänämme ilma oli muuttunut merelliseksi myrskyksi, tuuli rajusti ja vettä tihutti. Ensimmäistä kertaa näimme rannan niin harmaana vaahtopäiden aaltoillessa levottomasti. Sadetakit niskassa suoritimme aamulenkin, joka päättyi taasen Lokkilinnan terassille tällä kertaa vähän eri tunnelmissa myrskyn riepotellessa kankaista kattoa. Kuohuvakin vaihtui teekupposeen. Tässä oli kaikesta huolimatta oma hauska tunnelmansa, oikeaa saaristolaiselämää. Tälle päivälle oli myös suunniteltu hieman seikkailuaktiviteettia eikä annettu ilman pilata suunnitelmia, päinvastoin. Hiekoille nousi muutama vuosi sitten seikkailupuisto Pakka ja viime vuonna se sai mukavana lisänä kruunukseen Euroopan korkeimman seikkailutornin X-towerin, josta pääsee laskemaan Suomen pisimmän vaijeriliun eli Megaziplinen. Haimme ensin vähän rohkaisua läheisestä irkkupubista Sandy Keltistä (missä on muuten myös hyvät ruoat). Sitten kapusimme valjaat ja kypärät päällä yli 30 metrin korkeuteen tuulessa huojuvaan torniin.. tai oikeasti se olin minä itse, kuka huojuin tuulessa jyrkissä portaissa. Ylhäällä tuuli oli niin kova, että hetken kävi mielessä voiko se todella heittää alas tornista. Ohjaajan ohjeistuksen äänikin hukkui sen alle. Mutta sitten valjaamme oli kiinnitetty vaijeriin ja astuimme askeleet tyhjään. Liuku on 330 metriä pitkä ja oli hauska kokemus, ei oikeastaan ollenkaan pelottava. Kauniilla ilmalla liukuessa ehtii hyvin katselemaan hienoja näköalojakin. Oli kyllä vähän epistä, että luonnollisesti painavampana mies liukui itseäni kovempaa vauhtia vaikka kuinka yritin nostella jalkojani extravauhdin saamiseksi.

Rohkaisuryypyt Sandy Keltissä

Euroopan korkein seikkailutorni

Sit mennää 

Portti auki ja vaijerilla alas

Yhtään ei jännitä

Valmiina

Ja alas laskeuduttu tuolta ylhäältä

Turvallisesti perillä

Kalajoen keskusta on pieni eikä se ole todellakaan mikään shoppailijan paratiisi, siellä on muutaman ravintolan ja pienen ruokakaupan lisäksi tasan yksi kelvollinen vaatekauppa... niin ja Halpahalli. Sitten on tietysti jokusia kirppareita ja antiikkiliikkeitäkin. Jotenkin kummasti täältä ei kumminkaan ole ikinä lähdetty tyhjin käsin, aina tuntuu hyviä löytöjä suorastaan kävelevän vastaan. Tälle ainokaiselle vaatekaupalle eli Stationille, joka myy mm. Vilan, Vero Modan, Adidaksen ja Guessin merkkejä oli ilmestynyt uutena myöskin erillinen Outlet-liike, josta löysin kivat housut ja neuleen lähes ilmaiseksi. Halpahallin alesta puolestaan mukaan tarttui todella edullisesti Iittalan Kastehelmi-laseja, jotka oli jo pitkään olleet ostoslistalla. Hiekkojen läheisyydessä sijaitseva Iso-Pahkalan keramiikkapaja valmistaa kauniita käsitöitä ja ensimmäistä kertaa tulikin pyörähdettyä heidänkin liikkeessään, mukaan lähtikin heti hauska majakka kynttilälyhty. Hankimme siis ensimmäisen ns. matkamuistomme näistä parinkymmenen vuoden reissuista.

Lisäksi yllätyimme erittäin positiivisesti uudesta viinibaari MinRosesta, jossa söimme yhtenä päivänä todella hyvän ja runsaan keitto/salaattilounaan, tarjolla oli muutenkin vaikka minkälaista herkkua ja lasillinen kuohuvaa maksoi vain 3,50e. Ehdoton uusi vakkaripaikkamme keskustassa käydessä. Keskustan suosituin ravintola on pizzeria Mamma Leone, josta kyllä tälläkin kertaa haettiin uskollisesti pizzat erään rantapäivän päätteeksi vaikka parempiakin pizzoja olen syönyt.

MinRosen lohi ja vuohenjuustosalaatti oli valtavan kokoinen ja freesin makuinen.

Halvalla lähti uudet juomalasit.

Tähän Iso-Pahkalan majakkaan ihastuttiin.

Tällä kertaa tällainen loma, viime kesänä oltiin vähän enemmän liikenteessä täällä vieraillessamme ja mm. purjehdimme kaljaasilla Maakallan saarelle, vierailimme Kokkolassa ostoksilla vanhaa kaupunkia kierrellen, vohvelikahvilassa ja kotieläinpuistossa piipahtaen sekä teimme päiväretken Hailuotoon Marjaniemen majakkarannalle. Tekeminen ei siis ole koskaan loppunut kesken, ensi kertaa odotellessa. ;)