Se oli yllätys!

Kun meidän alkuperäiset viikonloppusuunnitelmat ja vielä varasuunnitelmakin kariutuivat, meinasi jo iskeä pienimuotoinen masennus, jotenkin ajatus kotoilusta ei nyt vaan innostanut ollenkaan. Sitten mies ilmoitti järjestäneensä meille yllätysviikonlopun ja meinasin tulla hulluksi, kun en saanut häntä paljastamaan suunnitelmiaan. Sain vain ohjeistuksen, että olemme yötä poissa, koira saa olla kokoajan menossa mukana ja mukaan tulisi pakata erävaatetta, uikkarit sekä myös vähän parempaa vaatetta. Sain kuulla pelottelua ties mistä maratoneista tai extreme-lajeista, joihin olisin ilmoitettu osallistumaan. Lauantaiaamuna lähdettiin sitten vihdoin matkaan ja sain huokaista helpotuksesta kun 1,5 tunnin ajomatkan jälkeen kurvattiin Repoveden Kansallispuiston alueelle. Kouvolan perukoilla sijaitseva Repovesi on tuttu kohde useimmille lahtelaisille, mutta saatiin huomata että sinne saavutaan myös varta vasten hyvinkin kaukaa. Puisto on ollut monesti puheissa meilläkin, mutta koska meitä kohtuullisen lähellä sijaitsee Evon retkeilyalue niin päiväretket tulee luonnollisesti usein suunnattua sinne.

Oli kiva huomata miten paljon kansallispuistoon oli panostettu ja se pääsi kyllä ihan yllättämäänkin kauneudellaan. Mies oli suunnitellut meille n.11 km lenkin eri reittejä yhdistelemällä. Paikalla oli todella paljon väkeä, mutta suuntaamalla kauemmas Ketunlenkistä ja muista lapsiperheille sopivista pienemmistä reiteistä, saatiin kulkea ihan rauhassa. Aloitimme reitin hinaamalla itsemme lossilla järven yli toiselle rannalle. Siinä välissä ehdimme jo törmäämään tyytyväisenä kalasaalistaan mussuttavaan rantakäärmeeseen… IIIIK! Hyihyihyiyäk. (Ja häh, syökö käärmeet todella kalaa?!) Vastapäisellä rannalla suuntasimme kohti Tervajärveä. Hellettä riitti 26 astetta ja selässä kannettiin piknik-eväillä, vedellä ja skumpalla täytettyjä reppuja. Onneksi ympärillä riitti kokoajan vesistöä, josta varsinkin koira sai helpotusta. 

Tällä lossilla hinattiin itsemme toiselle rannalle

...tai no, minä ja koira enemmänkin vaan otettiin aurinkoa.

Pidemmälle evästauolle pysähdyimme todella kauniille kallioiselle nuotiopaikalle, järvellä lipui joutsenia ja pienellä hiekkarannalla olisi voinut pulahtaakin, jos olisi tajunnut ottaa ne uikkarit mukaan reppuun. Tässä oli hyvä korkata kuohuva ja grillailla kotona valmiiksi tekemiämme lohirieskarullia. Täydellinen lounas aurinkoisella rantakalliolla… mitä nyt hyttysparvien hyökkäykset saivat välillä ottamaan pieniä spurtteja ja lautaset lentelemään. Tiedämme kyllä, että tällä hetkellä on voimassa metsäpalovaroitus, eikä tulta saisi tehdä edes nuotiopaikoilla, mutta onneksi tämä paikka oli kalliota, hiekkaa ja vettä ja tuli paloi kivipöntön sisällä, joten uskalsimme luottavaisin mielin sen sytyttää.

Matkan jatkuessa tuli vastaan aika rankkaakin kiipeämistä useampaan kertaan, mutta kun alkoi tuntua siltä että alkaa hajottaa niin muistutin itselleni, että on sitä Madeiran korkein huippukin valloitettu ja vielä paljon kovemmassa helteessä, this is nothing!... ja johan taas jaksoi painaa uudella virralla (myönnettäköön silti, että olen nykyään paljon huonommassa kunnossa kuin sillä reissulla). 😃 Hienoja maisemiahan sieltä ylhäältä avautui. Matkanvarrella pelastettiin myös erään Lappeenrantalaisen nuoren parin ilta antamalla heille sytkärimme käyttöön, jotta he pystyivät  valmistamaan ruokaakin yöpyessään telttapaikalla.

Viimeisenä reittimme päätepisteellä eteen tuli myös sen kuuluisan riippusillan ylitys. 10 metrin korkeudessa hiljaa huojuva pitkä riippusilta olisi saattanut kauhistuttaa enemmänkin, mutta jouduin suuntamaan keskittymiseni siihen, että saan kannettua panikoivan koirankin turvallisesti sillan yli, joten en pysähtynyt paljon maisemia ihmettelemään. Sillan saa ylittää vain yksi henkilö kerrallaan, minkä vuoksi siellä voi joskus olla ruuhkaakin, ei kuitenkaan tänään.   

Metsästä selvittyämme matka jatkui taas autolla ja jouduin jälleen jännittämään minne päädytään. Noh, emme itseasiassa kovinkaan kauas, vaan noin 7 km kuluttua käännyimme Orilammen Majan pihaan. Kyseessä on kauniissa luonnossa Orilammen ja Vuohijärven välissä sijaitseva lomakeskus, joka tarjoaa majoitusta hotellihuoneista eri tasoisiin mökkeihin ja laajan camping/karavaanarialueen. Päärakennuksessa toimii ravintola, joka muuntautuu iltaisin tanssibaariksi. Saimme avaimet hotellihuoneistoon, selvisipä vielä, että siihen kaikista parhaimpaan huoneeseen, jossa oli myös oma sauna. Lomakeskuksen hotellihuoneet eivät tietenkään ole mitään luksushuoneita, mutta yllätyin kyllä positiivisesti siististä ja tilavasta ilmastoidusta huoneistosta, josta löytyi kaikki tarpeellinen aina suihkusaippuaa ja keittiövälineitä myöten. Ja kun olin odottanut lähinnä telttamajoitusta (mikä ei olisi sekään kyllä ollut ollenkaan huono vaihtoehto), niin tämähän oli ihan huikeaa. Huoneistossa odotteli vieläpä skumppapullo kylmässä. Heti alkuun heitimme uikkarit päälle ja säntäsimme Vuohijärveen pulikoimaan, ihana virkistys hikiselle, hyttysen puremalle ja mutaiselle kropalle, metsässä oli tosiaan rämmitty ihan kunnolla! Hetkisen kerkesimme nautiskelemaan viiniä terassillamme, kun olikin jo aika pukeutua ja suunnatta buffetillalliselle päärakennukseen. Ravintola on oikeasti saanut paljon kehuja hyvästä ruuastaan eikä tässäkään buffetissa ollut mitään valittamista, hyvin perussettiä (kermaperunoita, lohta ja katkarapuja, paistilihaa ja salaatteja sekä pientä jälkkäriä) mutta maut olivat kohdillaan ja ruuat sai nauttia yläkerran terassilla järvimaisemissa.

 

Vuohijärven rannalla pulikoimassa

Päärakennus

Puutarhat oli kauniisti hoidettu ja kylpivät kukkaloistossa, jota en tosin tullut kuvanneeksi enempää.

Koira lepäili tyytyväisenä huoneessa

Klo 19 alkoi sitten saunavuoromme Savusauna Vännilässä Orilammen rannalla. Savusauna on tietysti aina vähän spesiaalimpi kokemus kuin tavallinen ja tämä oli todella hieno vanhanajan hirsisauna, jossa oli myös takkahuone ja suihkutilat. Orilammen vesi oli kuin linnunmaitoa verrattuna viileän virkistävään Vuohijärveen. Selvisi, että naapurihuoneiston pariskunnalla ei ollut sujunut ihan yhtä hyvin kun meillä, heille oli nimittäin varattu saunavuoro vahingossa samaan aikaan kuin meille (olimme ehtineet ensin) eikä huoneessa ollut kuulemma odottanut skumppaakaan. He saivat onneksi respassa ihan hyvän hyvityksen mennessään selvittelemään asiaa, mutta varmasti se silti latisti vähän heidän fiiliksiään. Meille, kuten heillekin, oli siis varattu Armaani-paketti, joka sisältää majoituksen lisäksi juuri kuohuvan, illallisen, savusaunavuoron ja aamiaisen. Meillä oli kyllä ihan mahtava päivä ja ilta. Hyttyset tosin kiusasivat saunallakin riesaksi asti, joten loput kuohuvasta ja mansikoista nautittiin sitten taas omalla terassillamme. 

Tottakai lähdettiin katsastamaan myöhäisillassa myös tanssibaarin meininki, siellä oli orkesteri soittamassa humppaa/valsseja ja kukkamekoissa tanssahtelevia pariskuntia. Viihdyttiin yksien verran ja lähdettiin sitten kiertelemään puutarhaa ja auringonlaskussa paistattelevaa rantaa. Aamulla heräiltiin jo aikaisin, jotta ehtisimme sovitusti noutamaan vanhempieni koiran hoitoon. Aamiainen nautittiin taas terassilla, plussaa itse leivotuista sämpylöistä!

Kiitos miehellle, hän oli ideoinut meille tosi kivan ylläriviikonlopun ja propsit myös siitä, että pystyi pitämään salaisuuden painostuksestani huolimatta, olihan tämä jännää kun en yhtään tiennyt mitä odottaa!