Night Visions

Pohjoismaiden suurin genre-elokuvafestivaali on vetänyt meitä puoleensa jo useana vuonna. Neljä päiväisessä tapahtumassa nähdään indiepainotteisia fantasia-, kauhu-, scifi –ja toimintaelokuvia halutessaan vaikka yötä päivää. Näitä elokuvia harvoin näkee massiivisten (ja tylsien) Hollywood-tuotantojen valloittamilla valkokankailla teattereissa. Siksi juuri tällaiset tapahtumat ovat tärkeitä: ne ovat elinehto sille, että myös mielenkiintoisia ja erilaisia, valtavirrasta poikkeavia elokuvia on kannattavaa tehdä. Tänä viikonloppuna Helsingin Kinopalatsin Justice Leagueta yms. massaa pyörittävät salit olivatkin virkistävän tyhjiä ja aplodit raikuivat Night Visionsille varatuista tupaten täynnä olevista saleista. 

Tällä kertaa kävimme katsomassa lauantain aikana kolme elokuvaa ja tulipa nähtyä heittämällä vuoden parhaat leffat. Joskus on toki tullut tehtyä lieviä hutivalintojakin,  joka kerta on kuitenkin joukkoon mahtunut vähintään yksi helmi ja pidänkin Night Visions-leimaa yleensä jonkinlaisen laadun takeena. Tänä vuonna kaikki valintamme tosiaan osuivat täydellisesti nappiin ja vaikka kahden ensimmäisen elokuvan välillä ei ollut taukoa juuri ollenkaan, ne jaksoivat pitää mielenkiinnon täysillä yllä. Leffassa käynnistä tekee spesiaalia myös se, että elokuvat juonnetaan aina sisään ja hyvin usein itse elokuvien tekijät ovat henkilökohtaisesti paikanpäällä kertomassa elokuvastaan. Tällaisesta tilaisuudesta pääsee nauttimaan muutoin aika harvoin. Tunnelma on myös omaa luokkaansa: elokuvissa taputetaan, hurrataan ja nauretaan estottomasti. Paikallahan on genren kovimpia faneja ja niitä todellisia ”nörttejä”. Lippujen hinnat ovat lisäksi hyvin kohtuullisia 9e/leffa.

Viimeinen elokuvamme päättyi yhdeltä yöllä, yövyimmekin mukavassa Scandic Marina-hotellissa ja leffojen välillä ehdittiin myös syömään ja viinittelemään ystäväpariskunnan kanssa Lost in Helsingissä. Kaikinpuolin onnistunut viikonloppu siis takana.

Seuraavassa lyhyet kuvaukset katsastamistamme elokuvista, nämä nimittäin todella kannattaa tarkastaa jos tulevat vastaan:

Wind River

Tositapahtumiin pohjaava tyylitelty toimintatrilleri, joka nostaa esille myös amerikkalaisen yhteiskunnan reuna-alueilla unohdettuina elävien intiaanireservaattien ongelmat. Intiaaninaiset ovat ainoa ihmisjoukko maailmassa, joiden lukua ei tiedetä, siksipä myöskään heidän katoamisistaan ei juuri välitetä. 

Hyytävän lumisesta Wyomingin erämaasta löytyy intiaaniteinitytön ruumis ja paikalle lähetetään asiaa tutkimaan ainoastaan yksi kokematon nuori naisagentti Los Angelesin FBI:sta. Hän saa avukseen ruumiin löytäneen paikallisen jäyhän metsästäjän, jolta ei jää yksikään jälki huomaamatta sekä reservaatin oman poliisipäällikön. Pian tilanne eskaloituu ja räjähtää kasvoille. Tapahtumat onnistuivat todella kylmäämään ja järkyttämään, samalla näyttelijät tekivät kuitenkin myös hyvin viihdyttävät roolisuoritukset. Erittäin hyvä elokuva, joka on epävirallisesti käsikirjoittaja Taylor Sheridanin juonellisesti toisistaan riippumattoman elokuvatrilogian päätösosa, edellisiä olivat myöskin loistavat Hell or High Water ja varmasti suurelle yleisölle tuttu Sicario. Sanoisin kuitenkin, että Wind River on kolmikon paras.

Elokuvan alussa nähtiin suomalainen lyhytelokuva Tuntematon Redux, joka kuvaa mukaillusti Tuntemattoman sotilaan tapahtumia apokalyptisessä maailmassa. Viisi minuuttiseen tarinaan on sekoitettu scifi –ja genremausteita ja pääosassa ovat vahvat naiset. Elokuvan tekijät olivat paikalla alustamassa viihdyttävää minipätkäänsä.

The Disaster Artist

James Francon ohjaama ja pääosittama todellisuuteen pohjaava komedia maailman huonoimmaksi nimetyn kulttielokuvan The Roomin tekemisestä oli täysin hulvaton, enpä muista hetkeen nauraneeni näin paljon. Night Visions on esittänyt The Roomia päätöselokuvanaan jo vuosia, en ole kuitenkaan itse vielä kyseistä rainaa nähnyt mutta Disaster Artistin katsottuaan se on aivan ehdoton must-see. 

The Disaster Artist oli myös koko festarin suosituin elokuva kävijämäärältään ja voitti yleisöäänestyksen. Night Visions sai kunnian esittää tämän elokuvan Suomen ensi-illan, suuremman yleisön huulille se tulee nousemaan vasta tammikuussa. Elokuvan alussa nähtiin James Francon tervehdys Night Visionsin kävijöille (valitettavasti ei kuitenkaan livenä tällä kertaa) ja alkuperäisen The Room-leffan toisen pääosan esittäjän Greg Sesteron lupaus saapua ensi vuonna henkilökohtaisesti  Suomeen Night Visionsiin uuden elokuvan kanssa. Se taitaa jo riittää syyksi itselleni osallistua jälleen ensi vuonnakin näihin kekkereihin.

P.S. Sesteroa tässä elokuvassa muuten esittää James Francon pikkuveli Dave Franco ja mitä olisikaan James Francon elokuva ilman aisaparia Seth Rogania, joka tottakai pyörii myös mukana kuvioissa.

The Endless

Indie-kauhuelokuva ajan tuntemattomista ominaisuuksista, jonka ohjaajat –ja pääosan näyttelijät olivat myös itse paikalla haastateltavana elokuvan alussa ja lopussa. Aikoinaan outoon ufokulttiin kuuluneet, yhteisöstä irtautuneet veljekset, päättävät palata lapsuutensa metsämaisemiin vierailulle vanhaan kulttiinsa. Paikan päällä tuntuu tapahtuvan outoja, ihmisten käytös kummastuttaa ja pian huomataan koko ajan rakenteen olevan muutostilassa. Elokuva oli hyvä, kuitenkin selkeästi heikoin tämän päivän triosta. Ihan kauhuelokuvaksi en tätä kutsuisi, mitään erityisen pelottavaa ei tapahdu mutta elokuva ratsastaa erikoisella tunnelmalla ja kiinnostavilla tapahtumilla.

Night Visionsia järjestetään kahdesti vuodessa, huhti -ja marraskuussa. Itse olemme yleensä mukana juuri näillä loppuvuoden festareilla, Maximum Halloweenissa, koska silloin elokuvat painottuvat erityisesti siihen itselle rakkaaseen kauhugenreen. Ensi vuoden tarjontaa odotellessa!