Viini, ruoka ja hyvä elämä

Kun laitetaan yhteen ne elämän parhaat asiat eli viini, ruoka, kirjat ja levyt, voi syntyä vain ehdottomat vuoden ykkösmessut. Tällä kertaa omistin jopa neljän päivän lipun (kiitos siskolle, joka ei itse päässyt paikalle), vaikka käytinkin siitä vain yhden päivän. Lauantaina siis suuntasimme myrskyisään Helsinkiin, jossa yövyimme toistamiseen Clarion hotellissa (voi suositella). Messut oli tarkoitus aloittaa rauhallisesti kirjaosastoilta, mutta aika lensi. Lopulta ehdin tutkimaan kirjoja vain pieneltä alueelta eikä yksikään ehtinyt tarttua matkaan, kun jo olikin aika siirtyä luentosaliin kuulemaan Saksan Jokilaaksojen viineistä ja ennen kaikkea maistelemaan niitä. Moni saksalainen tai itävaltalainen valkoviini kuuluu suosikkeihimme, joten aihe kyllä kiinnosti. Maistelu kustansi neljä viinilipuketta eli 10 euroa, ja sisälsi kuusi huolella valittua viiniä. Oli kuohuvaa, eri rypäleistä valmistettuja valkoisia, punaista sekä jälkiruokaviiniä, kaikki eri alueilta ja hintaluokista. Luento oli todella hintansa arvoinen ja viinien lisäksi parasta antia oli se, että saimme uuden matkaidean joka saattaa mennä toteutukseen jo heti ensi vuonna: lennot Frankfurtiin ja sieltä auto alle kiertämään näitä upeita viinialueita, Rheingausta Moseliin, Pfalziin ja Badeniin, ehkä loikkaamaan myös Ranskan tai Sveitsinkin puolelle. Ei taidettu olla ihan mallioppilaita luokassa, kun matkan suunnittelu (ja viinien arvostelu) alkoi kiinnostaa sen verran, että kuuntelu meinasi välillä unohtua höpötellessä. Nyt ei taas malttaisi millään odottaa, että pääsee reissuun!

Seuraavaksi porukkamme kasvoi ja ohjelmassa oli ranskalaisia leivoksia, shampanjaa ja thairuokaa. Neljän päivän aikana messuilla oli kävijöitä 84100 henkilöä ja sen kyllä huomasi, väenpaljoudessa täytyy vain vetää syvään henkeä ja unohtaa sen aiheuttama ahdistus tai ärtymys jonottelusta. Onneksi viini ja hyvä seura auttaa tähän loistavasti.

Vihdoin pääsimme myös viime vuonna välistä jääneelle temppuradalle. Se koostui neljästä rastista ja kahdeksasta, tai itseasiassa nyt kun lasken niin kymmenestä, viinilasillisesta, hinta 10 euroa. Rasteilla testattiin ensin hapettumisen vaikutuksia viiniin: joimme samaa punaviiniä lasillisen vasta-avatusta pullosta ja lasillisen reilu viikko sitten avatusta pullosta, ryhmämme ei tainnut ihan ymmärtää pointtia oikein sillä kaikki olimme sitä mieltä, että viikon vanha viini oli uutta parempaa. Seuraavalla rastilla testattiin lämpötilan vaikutusta juomalla samaa valkoviiniä jääkylmänä ja huoneenlämpöisenä. Vaikka maku korostui selkeästi enemmän lämpimässä viinissä niin kylmä kuitenkin miellytti enemmän. Oikea lämpötila olisi jotain näiden kahden väliltä. Kolmannella rastilla testailtiin viinejä jouluruuan kanssa ja ihmeeksemme totesimme, että oikeanlainen valkoviini voi istua joulupöytään paljon punaviiniä paremmin. Tämä valkkari tuleekin ehdottomasti olemaan tänä vuonna joulupöydässämme. Viimeisellä rastilla maisteltiin ensin tarkasti kahta viiniä, jonka jälkeen meidät talutettiin silmät sidottuina pilkkopimeään huoneeseen. Siellä tarjoiltiin näitä samoja viinejä sekä leivänpalasia pestolla. Näkemättä tai tietämättä mitä suuhumme laitoimme, oli yllättävän vaikea tunnistaa makuja. Todella hauska rasti!

Temppuradalla kylmää ja lämpimämpää viiniä.

Tämä viini kannattaa painaa mieleen, jos etsii joulupöytään sitä oikeaa.

Ja humpsista, tässä oli vierähtänyt aika niin että messujen sulkeutuminen oli käsillä. Ja vielä oli viinilippuja jäljellä! Äkkiä otimme vielä lasilliset kalleinta löytämäämme viiniä sekä juustotapaslautaset (jotka saatiin mukavasti lähes ilmaiseksi sulkeutumisen lähestyessä). Ja sitten täytyi lähteä. Noin 20 viinilasillista (vaikka olihan nämä lasilliset toki normaalia pienempiä) alkoi jo vähän tuntumaankin, puhumattakaan seuraavasta aamusta. 😃 Paljon jäi taas tutkimatta ja kieltämättä melko viinipainotteiseksihan tämä messuilu meni, mutta olipa kivaa!

Temppurata makuumme.