Paljubileet

Kun se tapahtuu jo toista vuotta putkeen, niin sehän on silloin perinne! Vietimme siis taas joka syksyisiä serkkujen ja siippojen perinteisiä paljubileitä. Meitä serkuksia on oikeastaan vielä paljon enemmänkin ja toivottavasti saadaan joskus vielä koko kööri kasaan, mutta nyt tuntuu vakiintuneen ainakin meidän neljän pariskunnan joukko juhlimaan yhdessä joitakin kertoja vuodessa. Tämä kyseinen paljujuhla on jostain syystä rantautunut lokakuulle ja paikaksi valikoitunut tietysti suvun yhteinen mökki.

Kaikkien viime viikkojen sateiden jäljiltä mökkipiha oli muuttunut nyt mutaiseksi ja liukkaaksi, joten autolla ei ollut asiaa pyrkiä viemään vuokraamaamme paljua alas saunalle, takaisin ylöspääsystä ei nimittäin olisi toivoakaan. Niinpä jättipaljun kuljetus meni kanto/veto hommiksi ihan ihmisvoimin... ja mökkipiha rinteineen ei ole mikään ihan pieni. Jotenkin kuitenkin onnistuttiin saamaan palju joukolla paikoilleen (itse autoin pääasiassa ottamalla kuvia muiden huhkimisesta😃) ja vieläpä tosiaan seuraavana päivänä poiskin extrajoukkovoimalla (nyt jouduin itsekin oikeasti hommiin).

Sitten alkoikin uusi koetus, sillä pitäähän paljuun vettäkin saada. Täyttö sujui oikeastaan yllättävän näppärästi ämpärijonolla, kaikki siis kantoivat peräkanaa jatkuvassa ringissä pari ämpärillistä vettä järvestä paljuun.. aina uudelleen.. ja uudelleen. Kun paljuvesi lopulta saatiin kuumenemaan ja savusauna savuamaan, päästiin rentoutumaan nuotion äärellä viinin kera. Saavuimme mökille jo edellisenä iltana, joten nyt saatiin päivä hyvissä ajoin heti aamusta vauhtiin.

Meillä naisilla oli omat viininmaistelut ranskalaisella teemalla. Käytiin siis läpi laadukas kuohuva, valkkari, rose ja punkku. Omenapiirakkashotit itsetehdystä omenalikööristä, vaniljakastikkeesta ja kanelista oli myös aika herkkua. Päivän menu oli ihan ammattilaisen suunnittelema (tuon samaisen liköörimestarin) ja hänen ohjeistuksellaan toteutettiin porukalla aasialainen ohra-kasvispannu, tabbouleh, lämmin bataatti-papusalaatti, savustettu lohi ja kesäkurpitsa-tomaattifoccaccia. Täytyy sanoa, että maut oli kohdillaan. 

Nimensä mukaisesti paljubileet toteutettiin tietysti hyvin pitkälti paljussa, tulikohan siellä köllittyä tyytyväisenä peräti neljä tuntia putkeen. Kirkkaasta päivänvalosta pilkkopimeään iltaan asti. Oikeaoppisessa lokakuisessa paljuilussa täytyy tietysti pitää päissä legendaarisia paljupipoja... niin ja itse Darth Vaderkin oli eksynyt paljuumme. Taisin poistua paljusta ehkä kerran käväisemään savusaunassa ja järvessä (ihan vain tavan vuoksi),  juuri sopivan lämpöisessä paljuvedessä kun vain viihtyi ja viihtyi ryppyiseksi saakka. Miehet jaksoivat viskin -ja tahdonvoimalla vielä uudelleen yöpaljuunkin, mutta me naiset ehdittiin jo sammahtaa vuoronperään jossain siinä punaviinin ja Bussikuskin välissä. Ja hyvä niin, toiset taisivat lopulta olla vähän heikommassa hapessa kuin toiset. 😉

P.S. Kuinkahan monta kertaa tässä tekstissä on sanottu "palju"?