D on huono T

Hommahan on niin, että Spice Girlsit ja Backstreet Boysit ei vaan ikinä iskeneet. Kun Jyrkin Top-listalle sitten eräänä sunnuntaina ilmestyi Don Huonojen Riidankylväjä, maailmani mullistui. Olin vihdoin löytänyt oman musani. Hyvää yötä ja huomenta-levy oli ensimmäinen levyni, jonka itse ostin omilla "kuukausirahoillani". Nelisen vuotta myöhemmin yksi ratkaiseva tekijä tavatessani nykyisen aviomieheni, oli se, että hänen hyllyllään komeili tuo sama levy ja kaapista löytyi tähti-paita: tämän hepun aion pitää! Uskomatonta kyllä, tuosta pankin räjäyttäneestä levystä on nyt kulunut jo 20 vuotta... ja Donkkarit ovat tehneet paluun kiertueella, joka juhlistaa levyn vuosipäivää.

Nuoruuttani määrittää pitkälle pyhä kolminaisuuteni: Don Huonot, Tehosekoitin ja Apulanta. Jos on pakko laittaa nämä johonkin järjestykseen, niin juurikin tuossa järjestyksessä. Nuoruuteni ei ollut helpoimmasta päästä monestakin syystä, mutta se kasvatti minut sellaiseksi kun olen tänään, teki vahvemmaksi, antoi rohkeutta olla välittämättä muiden mielipiteistä ja toisaalta myös istutti itseeni voimakkaasti tietynlaisen empatiakyvyn: ketään ei lähtökohtaisesti kohdella epäkunnioittavasti ja itsekeskeisyys on luotaantyöntävämpiä luonteenpiirteitä ihmisessä. Vähän kipeäänkin nuoruuteeni liittyy kuitenkin päällimmäisenä hyviä ja hauskoja muistoja. Enkä ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen fanittanut mitään tai ketään sillä vimmalla, kuin silloin (ja tietysti edelleen) fanitin Donkkareita.

Odotus palkitaan kohta

Oli siis itselleni yllättävänkin tärkeä hetki päästä viime perjantaina heidän keikalleen Circukseen Helsinkiin. Kun Kalle, Kie, Jukka ja Jussi astelivat lavalle ja ensimmäiset sävelet Ruoski minua-biisistä kajahtivat ilmoille, kihosivat kyyneleet silmiini liikutuksesta. Tässä on bändi, jonka koko tuotannon osaan sanasta sanaan ja jonka kuvat vuorasivat huoneeni seiniä monet vuodet. Keikalla vedettiin koko Hyvää yötä ja huomenta-levy läpi sekä myös kyseistä levyä vanhempaa ja sen jälkeistä materiaalia, jotka kaikki ovat itselleni rakkaita. Lauloin (huusin) kurkkuni verille. Keikka oli ihan huikea!

Tuo perjantai oli muutenkin todella kiva viikonlopun aloitus, yövyttiin hotellissa Seurahuoneella, shoppailtiin, illallistettiin parasta maistamaani tofusalaattia Mayassa, tavattiin ystäviäni Klaus K:ssa, kierreltiin Kansainvälisillä markkinoilla ja tietysti nähtiin myös siskoani, joka vähän niinkuin luontaisetuna järkkäsi meidät keikalle. Kiitollisuus on vahvana sanana nyt mielessä.

Tämä salaatti maistui käsittämättömän hyvältä

Muutamilla hyvässä seurassa ennen keikkaa