OSA 1: Mosel, Saksa

1. päivä: Traben-Trarbach - Kinheim -Bernkastel-Kues

Saavuimme Frankfurtin lentokentälle jo aikaisin aamusta, edessä olisi 10 helteistä päivää ja kierrettävänä kuusi maata. Ensin kolme päivää Saksan Moselissa, sitten Luxemburgin kautta kolme päivää Ranskan Champagnessa ja lopulta kolme päivää Itävallan puolella, mutta samalla Sveitsiä, Bodenjärveä ja Liechtensteiniä tutkien. Frankfurtista oli vain lyhyt ajomatka Moselille. Tuntuu hämmästyttävältä miten monipuolinen maa Saksa on… näin voi todella todeta nyt kun on nähty niin Berliini, München, Bremen, Frankfurt kuin myös kiiltokuvamainen Baijerin alue, välimerellinen Bodenjärvi ja Moselin/Reinin kauniit viinilaaksot. Harmaat teollisuuskaupungit voivat vaihtua hetkessä henkeäsalpaaviin maisemiin, historiallisiin linnoihin, jylhiin vuoristoihin tai turkoosiin vesistöön.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Traben-Trarbachin kylässä, joka on nimensä mukaisesti jakautunut kahteen osaan Moselin joen molemmin puolin. Kylä on vanha viinikaupan keskus ja sen alla kulkee lukuisien viinikellareiden verkosto (harmillisesti kierroksille kellareihin pääsee kuitenkin ilmeisesti vain joulunaikaan). Myöhemmin opimme majatalon isännältämme, että näin maanantaisin useat ravintolat ja kaupat ovat kiinni, koska ne ovat ovat olleet auki koko viikonlopun myöhään iltaan asti. Löysimme kuitenkin Trabenin puolelta (joka oli mielestäni se viehättävämpi) erään hotellin yhteydessä toimivan pienen kahvila/ravintolan jokimaisemalla. Ruokalista oli ainoastaan saksaksi eikä tarjoilijakaan taitanut englantia, joten suhteellisen saksankielentaidottomina tilasimme täysin sokkona ruokamme (toki itse uskalsin tilata vain sen ainoan ruuan, josta sentään ymmärsin kyseessä olevan jotakin vegetaarista). Lopulta sain eteeni pizzan tyylisen mutta kevyemmän vegeläpyskän, johon olin oikein tyytyväinen. Mies ei ollut ihan yhtä onnekas, vaan hänelle kiikutettiin lautasellinen kylmää piimäjuustoa. Hahah, vähän eksoottisempi lounas. 😃 Traben-Trarbachin kaduilta ostimme myös mukaamme Moselin opas/karttakirjan, joka olikin sen jälkeen kovassa käytössä.

Täältä matkamme jatkui vielä hetken läheiseen Kinheimin pikkuriikkiseen kylään, jossa majatalomme Echternacher Hof sijaitsi. Jälleen kerran oviportti oli hyvin vaatimattomasti esillä (olemmeko oikeassa paikassa?), mutta uskaltauduimme sisään ja pienen huhuilun ja etsinnän jälkeen englantia taitamaton nuorehko mies saapui sen kummempia kyselemättä osoittamaan huoneemme. Hän ei kuitenkaan ollut varsinainen isäntämme, joka saapui vasta hetken päästä kauppareissultaan. Isäntämme oli vanhempi herrasmies, joka puhui erittäin sujuvaa englantia ja oli todella mukava, puhelias ja avulias tyyppi. Huoneemme oli pieni (olimme toki tarkoituksella varanneet talon pienimmän ja edullisimman huoneen) ja parvekkeeton, mutta hauskan näköinen ja erittäin siisti. Ja se sijaitsi idyllisellä pihalla varustetussa hienossa vanhassa kivirakennuksessa. Tervetuliaisina huoneessa oli vichyä ja suklaata. Majapaikkamme oli tämän reissun vaatimattomin, ja vaikka siinä ei periaatteessa ollut mitään moittimista niin ahtaassa huoneessa ei kuitenkaan huvittanut paljon aikaa viettää varsinkaan näillä helteillä ja pieni pihakin oli yleensä aamusta iltaan täynnä muita vieraita tai isännän ystäviä. Aamiainen tarjoiltiin vastapäisessä rakennuksessa toivomaamme aikaan, tarjolla oli tuoreita sämpylöitä, leikkeleitä, juustoja, jogurttia ja boisonmarjoja, lisäksi isäntä paistoi joka aamu kaikille oman munakkaan haluamillasi täytteillä (kasvisruokavalioni tosin koettiin täällä selvästi järkyttävänä) ja muisti myös aina tulla jutustelemaan päivän suunnitelmistamme ja antamaan omia vinkkejään.

Majatalon suloista piha-aluetta

Ensimmäisen illan viettoon lähdimme ihastuttavaan Bernkastel-Kuesin kylään, jota onkin monissa blogeissa kehuttu Moselin alueen kauneimpiin kuuluvaksi. Kylä pullisteli perinteisiä söpöjä ristikkotaloja, viinitupia, kahviloita, kapeita kivisiä katuja ja puutarhoja ja sen yllä kohosi Burg Landshutin rauniot. Tältä hyvin säilyneeltä linnan rauniolta aloitimmekin tutustumisemme Bernkasteliin. Ajelimme siis vuorelle, josta löytyviltä parkkipaikoilta oli vielä pieni kävelymatka itse linnalle. Sieltä avautui upeat näkymät alas laaksoon ja kiipesimme myös korkeimpaan ”tyrmä”torniin maisemia ihastelemaan. Linnassa oli iso pihakahvila sekä sisätiloissa tasokas ravintola uskomattomalla näkymillä, valitettavasti ravintolaan täytyy tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin, koska se on erittäin suosittu. Jäimme kuitenkin sisäpihan kahvilaan istuskelemaan viinille. Linnalta matkasimme takaisin alas itse kylään, jossa kiertelyn jälkeen kävimme syömässä syrjäisemmän kadun ravintolassa ja sitten vielä jäätelöllä joenvarren satamassa.

2. päivä: Beilstein - Cochem - Burg Eltz - Boppard - GedeonsEck

Seuraavan päivänä suunnitelmissa oli paljon ja menossa oltiinkin aamusta iltaan. Ensimmäinen etappi oli Beilstein, jälleen ihastuttavan idyllinen ristikkorakennusten täyttämä pikku kylä, jota kutsutaan myös Moselin Prinsessa Ruususeksi. Istuskelimme viinillä kauniissa pihakahvilassa viiniköynnösten alla, josta lopulta jatkoimme matkaamme kiipeämällä kalliolle Burg Metternichin linnanraunioille. Linnoitus on yksityisomistuksessa ja sinne peritään parin euron sisäänpääsymaksu, täälläkin toimi ravintola näköalaterasseineen. Maisemat linnalta alas laaksoon olivat vielä edellistäkin linnavisiittiä kauniimmat. Kylän suosituin nähtävyys on luostarikirkon Musta Madonna-veistos, mutta se ei herättänyt meissä sen suurempaa mielenkiintoa, joten patsaan ihastelu jäi meiltä tällä kertaa välistä. 

Beilsteinistä matka jatkui isompaan kaupunkiin Cochemiin. Uhkaavia sadepilviä oli kertynyt taivaalle, mutta onneksi sade puhkesi vasta myöhemmin. Kaupungissa riitti väkeä ja vilskettä, auton jouduimmekin jättämään kauemmas keskustasta, joen ylittävän sillan toiselle puolelle. Sillalta oli kuitenkin hienot näkymät kaupunkiin ja Cochemin tai oikeammin Reichsburgin linnalle, joka jälleen kohosi ylväänä viiniviljemien keskellä kaupungin yllä. Kyseessä oli tosiaan aikaisempiin pikkukyliin verrattuna huomattavasti suurempi kaupunki, jossa riitti viinitupien lisäksi lukuisia ostosmahdollisuuksia ja pikakahviloita yms. Kävelimme pikkuhiljaa pitkähkön matkan auringon paahteessa ylös linnalle. Tämä linna ei tosiaan ole mikään raunio, vaan se on 1800-luvulla restauroitu ritarilinna, jossa järjestetään opastettuja kierroksia, keskiaikaisia pitoja ja erilaisia tapahtumia. Päästyämme takaisin alas kaupunkiin istahdimme (yllätysyllätys) viinille rantakadulle ja nappasimme vielä lopuksi savusiialla täytetyt sämpylät evääksi. Tähän väliin on varmasti hyvä huomauttaa, että jokaisessa kylässä on tarjolla omat paikalliset viininsä, myös kaikkein pienimmätkin kyläpahaset vaikuttivat olevan viiniviljelmien peitossa.

Huristellessamme poispäin kaupungista taivas viimein repesi ja enteilty rankkasadekuuro puhkesi hetkeksi. Ajelimme kuitenkin kohti seuraavaa kohdettamme eli Burg Eltziä, joka on usein rankattu Saksan hienoimpien linnojen kärkeen. Sinne se kyllä kuuluu omastakin mielestäni yhdessä Neuschwansteinin, Hohenwerfenin ja Hohenzollernin linnojen kanssa. Linnalle pääsee ajamaan lähemmäksikin, mutta päätimme lähteä vähän patikoimaan ja ajelimmekin lehmien ja peltojen keskeltä hiekkatietä hieman pidemmän patikkareitin lähtöpaikalle. Reitin ei sinänsä pitänyt olla erityisen pitkä, mutta se osoittautui yllättävän haastavaksi kuumottavassa helteessä ja äskeisen sateen muutettua paikoittain jyrkät polut liukkaan mutaisiksi. Perille päästyämme olimme hiestä litimärkiä… mutta itse linna oli kuin suoraan sadusta! Se kohoaa korkealla täysin keskellä metsää, kuin mikäkin Hirviön linna. Täälläkään emme innostuneet osallistumaan opastetulle kierrokselle vaan kiertelimme itseksemme linnan sisäpihaa. Takaisin autolle patikoinnin jälkeen vasta hikisiä olimmekin ja pelotimme ulkonäöllämme myös linnalle patikoimaan lähdössä olleen joukkion luovuttamaan heti alkumetreille ja lähtemään suosiolla autolla lähemmäksi linnaa. 😃 

Pienen siistiytymisen jälkeen jatkoimme kohti Reiniä ja Boppardin kylää. Niin Moselin kuin Reininkin jokilaaksot on nimetty vuoronperään niiksi Saksan romanttisemmiksi ja kauniimmiksi alueiksi, me valitsimme nyt pääkohteeksemme Moselin, mutta ehdimme sentään tämän pienen vierailun verran piipahtamaan myös Reinin puolella. Historiallinen Boppard muistutti tietysti ulkonäöltään hyvin paljon Moselin kyliä. Pysähdyimme illallistamaan torille kirkon eteen ja tulikin syötyä pitkän päivän jälkeen tuhdisti herkullista kasvispastaa. Ilta oli jo hämärtynyt, mutta toki käväisimme vielä kaupungin yllä Rein-joen suurimmassa mutkassa sijaitsevalla näköalapaikalla GedeonsEckillä katsastamassa näkymät. Paikalla toimii myös kahvila/ravintola sekä tuolihissikyydit alas kaupunkiin, mutta ne olivat tässä vaiheessa iltaa jo suljettuja. Kotimatkalla takaisin Kinheimiin saimme ihastella upeaa auringonlaskua peltojen taakse.

Boppardin torilla

GedeonsEck

3. päivä: Mosel-risteily - Zell

Nyt ne kaikki Moselin tärkeimmät kylät ja nähtävyydet olikin ainakin melkein kierretty, joten seuraavana päivänä saimme keskittyä ihan vain chillailuun. Ja sitä päätimme toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla eli Moselin risteilyllä. Ajoimme Traben-Trarbachiin, josta hyppäsimme Bernkastel-Kuesiin suuntaavaan jokilaivaan. Moselilla risteilee jatkuvasti yleisölaivoja ja ne ovatkin mukava tapa hyppiä kylästä toiseen. Rentouttava risteily kesti pelkästään yhteen suuntaankin jo useamman tunnin ja sen aikana ehti nauttimaan kannella useammankin lasillisen viiniä. Perillä tutussa Bernkastel-Kuesissa kävimme lounastamassa ja jäätelöllä, tarttuipa turistiliikkeestä mukaan myös perinteiset Moselin vihreäkaulaiset viinilasit, jollaisista viini tarjoiltiin jokaisessa viinituvassa.. voidaanpa sitten fiilistellä Moselin viinejä ”oikealla” tavalla nautittuna vielä kotonakin. Sitten risteilimme takaisin Traben-Trarbachiin mielettömistä joenvarren maisemista, miellyttävästä pienestä tuulen vireestä ja kuohuviinistä nautiskellen. Käväisimme vielä autolla Traben-Trarbachin yllä kohoavia raunioita tarkastelemassa ja siellä taidettiin törmätä myös ensimmäisiin suomalaisiin turisteihin tällä reissulla.

Illaksi suuntasimme läheiseen Zelliin, jossa olimme nopeasti pyörähtäneet edellisenäkin päivänä. Kylä on kuuluisa erityisesti ”mustan kissan viinistä”, ja lähes jokaista rakennusta koristikin kuva tuosta mustasta kissasta, lisäksi kaduilla oli kissan patsaita ja suihkulähteitä. Zell oli kuitenkin selkeästi vähän köyhempi alue ja kaduilla liikkui paljon hämäräperäistä porukkaa, ravintoloissakaan ei ollut kehumista. Illallistimme silti kylässä ja toki maistoimme myös sitä kyseistä viiniä, harmi kun viinituvat olivat jo sulkeutuneet emmekä saaneet ostettua Mustaa Kissaa mukaan tuliaisiksi itsellemme.

Zellin musta kissa koristi lähes jokaista rakennusta

4. päivä: Trier > matka jatkuu

Seuraavana päivänä oli edessä pitkä ajomatka kohti Ranskaa, mutta ennen sitä teimme vielä viimeisen täsmäiskun Moselilla lähellä Luxemburgin rajaa sijaitsevaan 100.000 asukkaan kaupunkiin Trieriin. Se on Saksan vanhin kaupunki ja siellä on useita roomalaisia muistomerkkejä sekä Unescon perintökohteita. Erityisesti kaupungista jäi mieleen Konstantin-Basilikan toiselta puolelta löytyvä todella kaunis vaaleanpunainen palatsi ja sen upea puutarha: yllätyksenä valtavan vanhan ja jylhän kivirakennuksen takaa avautunut värikäs näkymä veti hetkeksi sanattomaksi. Trierissä kiertelimme hieman kauppoja ja torikojuja ennen kuin matka jatkui Luxemburgiin, josta lisää sitten seuraavassa postauksessa. Sanoisin, että kolme päivää Moselissa on ihan riittävästi, ehkä vielä yhden lisäpäivän olisin täällä voinut ottaa, jotta Reinin laaksokin olisi tullut tutummaksi.

Trierin katedraali on yksi kaupungin yhdeksästä Unescon maailmanperintö-kohteesta

Konstantin-Basilikan takaa löytyy kaunis yllätys